Kuuntelen "Hawks And Doves" -albumia ties kuinka monetta kertaa, enkä vieläkään ole saanut selvää kokonaiskuvaa levystä. "Live Rust" oli jollain tavalla välityö, kokoelma muutaman menneen vuoden ajalta. Hieman samanlaiselta tuntuu "Hawks And Doves", varsinkin levyn ykköspuoli. Syynä on kai lähinnä se, että jokainen tuon puoliskon kappale on äänitetty eri paikassa. Tyylillisesti ykköspuoli muistuttaa "Rust Never Sleeps" -kiekkoa. Musiikki on paljolti akustista, Neil Youngin soolona tekemää. Ainoastaan yhdellä kappaleella on avustavia muusikoita, Levon Helm, Tim Drummond, Tom Scribner. Viimeksi mainittu soittaa "The Old Homestead" -raidalla sahaa, joka antaa kovinkin salamyhkäisen ja synkän kuvan kappaleesta.

No, ei "Hawks And Dovesien" ykköspuoli muutenkaan ole kovin iloinen. "Little Wing" ja "Lost in Space" muistuttavat melodioiltaan hieman "Comes a Timen" hienoja anteemeja. "The Old Homestead" taas tuo mieleen Youngin ensimmäisen sooloalbumin "Last Trip to Tulsa" -piisin. "Captain Kennedy", ykköspuolen neljäs ja viimeinen sävellys on sekin synkkä, kertomus Kapteeni Kennedystä, joka ensimmäisen kerran upotettiin laivoineen ensimmäisessä maailmansodassa ja joka ilmestyy uudelleen esiin Nassaussa seitsemänkymmenluvun alussa. Tiedä sitten mitä Young ajaa takaa.

Kakkospuoli on sitten taas ihan erilaista Youngia, kyllä hän ainakin yllättää osaa. Soittajina on sellaisia tuntemattomampia nimiä kuten Greg Thomas, Dennis Belfield, Rufus Thibodeaux sekä tuttu ja turvallinen Ben Keith. Eniten tämä puoli muistuttaa "Comes a Timen” reippaampia countryjuttuja sekä vaikkapa "Harvestia" nopeutettuna. Puolella on jopa tuollaista hienoista western swingiäkin, lähinnä Thibodeauxin viulun ansiosta. Eikä Youngin oma pianonsoittokaan ole täysin ponnetonta. Koko kakkospuoli on äänitetty kuuluisissa Gold Star -studioissa Hollywoodissa, puolelle on saatu aikaan erittäin live-fiilis, jotkut kappaleet ovat varmasti äänitettykin livenä. Varsinkin "Union Man " ja sen maukkaat välihuudot ovat ihan kuin suorasta nauhoituksesta. Muita tämän puolen piisejä ovat "Coastline", "Stayin' Power", "Comin' Apart at Every Nail" sekä nimikappale "Hawks And Doves". Harvinaisen tasainen kokonaisuus, kakkospuoli.

Koko albumi tuntuu jostain syystä kovasti välityöltä, varsinkin kun b-puolen pituus on vaivaiset 13 minuuttia. Mutta vaikka miten kuulostaisi välityöltä, on Neil Young jälleen kerran yllättänyt kuuntelijat. Ties vaikka siksi pitäisin tätä levyä välityönä, olen niin ällikällä lyöty albumin suunnasta. Sillä olisi ollut helppo seurata kaupallista ja menestynyttä "Comes a Timea". Siihen ei Young ole kuitenkaan repsahtanut, vaan on ajatellut pitemmälle. Tämän levyn jälkeen jatkolta voi odottaa ihan mitä tahansa.