Neil Young Archives vol. 1 ilmestyi. Mitä jäi käteen?

Archives vol. 1:n ilmestymistä on odotettu niin kauan, että odotukset ovat kasvaneen ajan myötä melkoisiin mittoihin. Kun pääpaino ja -huomio kiinnitetään siihen olennaisimpaan ja tärkeimpään eli musiikkiin, niin reilusti yli sata laulua on mukana kertomassa Neilin alku-uran vaiheita. Yli sata laulua on erinomainen määrä, eikä laadussa ole mitään valittamisen sijaa. Oma haaveeni oli kuulla paljon julkaisemattomia lauluja ja mielenkiintoisia livevetoja Neilin arkistoista. Tämä haave täyttyi osittain. Julkaisemattomia ja erilaisia versioita lauluista oli ihan mukavasti tarjolla, mutta varsinkin Crazy Horselta olisin kaivannut livenäytteitä huomattavasti enemmän kuin mitä tämä boksi tarjoaa.

Boksissa mukana olleessa kirjassa (jonka esiin kaivaminen lokerikosta vaati edelleen harjoittelua allekirjoittaneelta) on loppusivuilla mainio ja erinomaisen selkeä listaus ja koonti Neilin eri laulujen olemassaolosta ja nauhoituksista vuodesta 1966 aina vuoden 1972 toukokuuhun saakka. Näistä tiedoista käy hyvin selville, että Neil on tehnyt melkoisen nipun lauluja, joita hän ei ole nauhoittanut tai lauluista ei ole alkuperäisiä (tai mitään) äänitysnauhoja tallessa. Tämä jos mikä on lievästi sanottuna aikamoinen harmi, sillä paljon (mielenkiintoista?) materiaalia jää meiltä tällä erää kuulematta.

Tässä poimintona muutama näitä lauluja, joiden olemassa olon kirjassa olevat äänitystiedot mainitsevat, mutta joita ei tältä Archivesilta löydy muuten kuin joidenkin piisien osalta sanoitushahmotelmina levyjen lisukkeissa:

Lisäksi boksin levyjen kuvallisissa lisukkeissa on mainittu muutamia muitakin laulun nimiä, joista meillä tavallisilla kuolevaisilla ei ole tarkempaa tietoa. Olisikohan Neilillä olemassa näistä lauluista edes jonkinlaisia alkeellisia demoversioita, joita saisimme kuulla jatkossa esimerkiksi BD-Live toiminnon kautta? Toivoa sopii.

• Erinomainen ja moni-ilmeinen musiikki. Tämä ei tulle kenellekään Neiliä seuranneelle yllätyksenä. Jo heti Archivesin ensimmäisessä osassa meille on tarjolla runsas määrä hyvinkin erilaisia tuotoksia kuunneltavaksi ja katseltavaksi.
• Paljon katseltavaa kuuntelun ohella. Neilin arkistoista on löytynyt runsaasti valokuvia, lehtileikkeitä, sanoituksia, radiopätkiä sekä jonkun verran videomateriaalia, jotka ovat olennainen osa tätä BD-versiota. Videopätkistä erikoismaininnan saakoon Neilin reagointi siihen, kun hän löytää 70-luvun alussa pienestä levyliikkeestä CSNY:n bootlegin.
• Täydet pisteet Archives-sarjan taiteelliselle työryhmälle. Archives-kokonaisuus on tyylikkäällä, omaa silmääni hyväilevällä ja yhdenmukaisella tyylillä sekä käytännöllisen selkeällä toteutuksella tehty. Minä pidän kovasti. Erinomaisen hyvää työtä!
• BD-Live toiminto. Yksi painavimmista syistä, miksi päädyin Bluray-versioon. Tämä toiminto antaa mahdollisuuden ladata internetin kautta lisämateriaaleja sitä mukaa kun Neil & kumppanit niitä laittavat jakoon. Kolme latausta on tullut tähän mennessä: ensimmäinen oli uusi I Wonder -miksaus, toinen oli Youngin nettisivujen Archives-osastollakin vilahtanut virallinen Archives-lehti "Post Informer" ja kolmantena Youngin itsensä tekemä uusi miksaus Here We Are in the Yearsista. Ei mitään suurta vielä, mutta odotellaan, josko sieltä tulisi ladattavaksi jatkossa mielenkiintoisempia materiaaleja. Lupauksia on ainakin annettu sekä Neilin että "Archives Guy"n toimesta.

• Ennen julkaisemattomien laulujen ja etenkin Crazy Horsen livetaltiointien vähyys (ainakin omien ennakko-odotuksiin nähden). Alkuperäinen Crazy Horse on sivuutettu liian kevyellä otteella. Hyi!
• Katselua ja kuuntelua varten hankittava laitteisto. Jotta Archives vol. 1:stä saa kaiken (tarpeettomankin) irti nautittavaksi, niin tarvitsee bluray-soittimen ja riittävän kuvakoon (ja kuvatarkkuuden) omaavan television. Tietysti on jokaisen oma asia hankkiiko laitteita, ja jos hankkii, niin minkälaiset. Omalta osaltani ostin PS3:n alun perin ainoastaan Archivesin takia, mutta olen huomannut masiinan monikäyttöisyyden tässä vajaan parin kuukauden aikana.
• Van der Lindenin Neil-filmi/dokumentti oli pitänyt olla boksilla ehdottomasti kokonaisuudessaan. Nyt saamme katsella ja kuunnella vain pari valittua pätkää, jonka myötä videotaltiointi Stratfordin keikalta vuodelta 1971 jää kokematta kokonaan. Odotin näkeväni myös BBC:n TV-studiolla alkuvuodesta 1971 kuvatun Neilin soolokeikan jopa kokonaisuudessaan, mutta enpä nähnyt siitä tässä boksissa tahtiakaan. Olisiko näiden puuttumisessa ollut jotain oikeudenomistus-juttuja taustalla?
• Epätietoisuus julkaisemattomien laulujen tarkemmista tiedoista jatkuu. Mainitsin aikaisemmin, että mm. levyjen lisukkeissa ja boksin mukana tulleessa kirjassa mainitaan kohtuullisen paljon laulujen nimiä, joista meillä joko on a) jonkun verran tietoa tai b) ei mitään muuta tietoa kuin nimi. Olisin kaivannut Neilin omia tarkentavia kommentteja kaikista julkaisemattomista (ja äänittämättömistä) lauluista, kun niistä ei ollut äänitallenteitakaan tarjota tiedonjanoa sammuttamaan.

Olen viettänyt Neil Young Archives vol. 1:n parissa nyt reilun kuukauden ja edelleen kaikenlaista pientä tutkittavaa ja uusia pieniä löytöjä/ahaa-elämyksiä on riittänyt pienelle päälleni. Neil-intoilijana en voi olla muuta kuin ylpeä siitä kuinka peräänantamattomasti ja tiukasti oman päänsä pitäen Neil musiikkinsa parissa toimii. Tämän ansiosta saamme lopputuloksena nähdä hyvin toteutetun ja viimeistellyn oloisen paketin. Täytyy tosin sanoa, että olisin ollut varovaisestikin sanoen tyytyväinen, jos ainoa ilmestymisformaatti olisi ollut ”Archives-moposetti” eli kymmenkunta cd:tä, pari dvd:tä ja kirja.

Tätä kaikkea edellä mainittua edelleen hämmästellessä ja sulatellessa seikkailu jatkukoon Neilin yllätyksiä ja odottamattomia käänteitä sisältävässä maailmassa kohti seuraavaa boksia.