Etusivulle Neil Young - better to burn out than fade away

Uudet

Marko Väyrynen: Archives vol. 1

[Omat ajatukset][Boksin odottelua][Loppumietteet]

16 vuotta odottelua ja Neil Young Archives vol. 1 tuli vihdoin kotiin


Vuodet 1991-2008

Luin ensimmäistä kertaa Neil Youngin arkistojen avautumisesta jossain vaiheessa vuotta 1991. Artikkelissa arveltiin julkaisun olevan Decade II-tyyppinen. Seuraavan kerran törmäsin Archives-aiheeseen pari vuotta myöhemmin Lucky Thirteen -levyn kannessa, jossa oli tarra ”contains previously unreleased recordings from the Neil Young archives 1993”. Samaisen levyn sisäkannen sivuille oli lätkitty mielenkiitoa herättämään isohko määrä Neilin Geffen-ajan (1983-1987) julkaistujen ja julkaisemattomien laulujen nimiä. No, eipä tuota Archives-julkaisua kuitenkaan sinä vuonna tullut, mutta tästä hetkestä alkoi oma Archivesin odottelu. 90-luvulla omiin silmiini sattui vain yksittäisiä ja satunnaisia uutisointeja musiikkilehtien sivuilla Neilin Archivesista.

Uuden vuosituhannen alkaessa internet tuli itsellenikin saataville ja sekös laittoi Neilin tekemisten seurailun täysin uusiksi. Epäsäännöllisen säännöllisesti Archives-keskustelut pulpahtivat pintaan Neil-aiheisilla sivustoilla. Jopa Youngin viralliset sivustotkin lupailivat Archives vol. 1:n milloin minäkin ajankohtana ilmestyväksi ja mitä erilaisimmissa muodoissa ja formaateissa. Youngin kotisivuilla vilahti aika-ajoin Archives-materiaalia näytillä joko vakuuttelemassa sen olemassaolosta tai sitten vain kiusaamassa innokkaimpia odottelijoita. Kaikesta tästä ajoittaisesta ”Nyt se tulee!”-rummutuksesta huolimatta Archives-julkaisua ei näyttänyt tulevan meidän ihmeteltäväksemme. Jos joku julkaisupäivä tai edes suurpiirteinen julkaisuajankohta ilmoitettiin, niin se peruttiin säännönmukaisesti muutamaa viikkoa myöhemmin. Kuluihan aika näinkin, odotellessa jotain mikä ei koskaan kait tulisi ilmestymään. Mutta...


Alkuvuosi 2009

Alkuvuodesta 2009 alkoi jälleen pulpahdella siellä täällä internetiä tiedonantajien mukaan varmoja viestejä, että Archives todellakin ilmestyy kevään aikana. Varauksellahan näihin uutisiin oli jo tottunut suhtautumaan. Mutta tällä kertaa vakuuteltiin, että nyt Archives ihan aikuisten oikeasti ilmestyy. Alkuvuoden aikana alkoi kaikesta entisestä huolimatta näyttää ”aikuisten oikeasti” siltä, että Archives viimeinkin ilmestyisi.

Erinomaisella Thrasher's Wheat-sivustolla oli Youngin sisäpiiriläinenkin kertomassa tulevasta julkaisusta jonkin verran sisältötietoja, mutta vielä enemmän valottamassa Archivesin teknisistä puolista ja yksityiskohdista. Tämä ”Archives Guy” vastaili ihmisten kyselyihin ja uteluihin mukavan selkeästi ja ymmärrettävästi. ”Archives Guy” kehui lähes varauksetta bluray-versiota ja sen äänen- ja kuvanlaatua. Toinen erinomainen asia ”Archives Guy”n mukaan oli se, että Bluray-version ostajalla oli mahdollisuus BD-Live-toiminnon myötä saada myöhemmin täydennyksiä Archivesiin internetyhteyden kautta.. (Neilin omalta sivustolta löytyy pieni johdatus ”BD-Live”-aiheeseen: )

Vielä alkuvuodesta Youngin oma sivusto tarjoili tiedon nälkäisille yhä edelleen sitä samaa kuvaa ja tekstiä, mitä siellä oli ollut tarjolla kaiketi jo puolitoista vuotta. Mutta ihmeiden aika ei ollut ohi: auringon lämmittäessä yhä mukavammin, Neilin sivustollekin tuli jo pläjäys uutta Archives-tietoa ja erinäisiä vaihtoehtoja Archives-paketin ennakkotilauksille. Asiasta kiinnostuneilla olisi mahdollisuus valita oma Archivesinsa monesta eri formaatista, tarjolla oli cd-, DVD- sekä BD-versio. Itse päätin vielä malttaa mieleni ja odotella josko tässä kaikista vakuutteluista huolimatta todellakin aletaan julkaisuhommiin.


15. 5.2009: Tilasin oman NY Archives vol. 1:n

Kun toukokuussa tuli ensimmäiset kuvat paketista nettiin ja yksittäisiä henkilöitä ilmoitti saaneensa Archivesin ennakkolevyn kotiinsa, päädyin tilaamaan ikioman ”arkistojen aarteen” Youngin kotisivujen kautta. Tätä kautta tilaamalla saisi samalla bonusta eli ennakko-blurayn ja The Squiresin Aurora / I Wonder -vinyylisinkun. 15. toukokuuta lähetin tilaukseni ja jäin hykerrellen odottelemaan.

Satunnaisia viestejä Archivesin julkaisun siirtymisestä hypähteli keskustelupalstoilla ja uutissivustoilla, mutta ne ammuttiin alas aikalailla hetimmiten uutisankkoina. ”Archives Guy” sai vakuutella useaan kertaan, että Archives on nyt oikeasti valmis julkaistavaksi ja se tullaan saattamaan julkisuuteen 2. kesäkuuta niin kuin on ilmoitettu.


29.5.2009: Ennakko-bluray kotona

Oma ennakko-levyni (sisältö on lähes sama kuin varsinaisen boksin aloituslevy eli ”Early Years 1963-1965”) tuli kotiin toukokuun 29. päivä. Seuraavana päivänä olin jo ostamassa PS3:sta. En ollut aikaisemmin käsitellyt juuri minkäänlaista konsolilaitetta, joten yksi uusi maailma olisi avautumassa Archivesin myötävaikutuksella. Olin alun perin ajatellut lainaavani veljeltäni konsolimasiinaa ihan vain testatakseni, miltä laite ja Archives-ennakko aloittelijan käsissä näyttää ja tuntuu. Mutta mitäpä tuota turhaan kävi huijaamaan itseään. Kyllähän sitä oman laitteen tarvitsee, kunhan oikea paketti tulee kotiin. Ennakko-BD:tä katsellessa oli mukavaa kutinaa vatsanpohjassa, joten aloin odottelemaan varsinaista boksia jo malttamattomana. PS3 oli siis valmiina kotona odottamassa Archivesin saapumista. 3. kesäkuuta tuli odottamani vahvistus, että Archives-pakettini on lähetetty Amerikasta kohti Suomea.


15.6.2009: Neil Young Archives vol. 1 tulee kotiin

9.6. tuli Itellalta viesti, että Helsingissä majailisi tulliselvitettävä paketti. No, sehän ei voinut olla muu kuin Archives-boksi. Muutaman päivän päästä erinäisten vaiheiden jälkeen tuli huojentava tieto, että paketti lähtee kohti määränpäätä.

Paketti saapui kotiin kesäkuun 15. päivä. Olin olohuoneessa vetelehtimässä, kun näin postiauton kaartavan pihaan ja postimiehen kaivelevan autosta kainaloonsa ison ruskean paketin. ”Nyt se tulee!”, hihkaisin mielessäni. Tuskin postimies oli ehtinyt painamaan ovikelloa, kun availin jo ovea.

Postimies yritti ottaa selvää paketin kyljessä olevista lapuista lähettäjän nimeä ja osoitetta. Varmaan ”Postman Pat” ihmetteli, että mitähän tämä mies on tilannut. Mielessä kävi, että sanon postimiehelle pokerinaamalla, että paketti sisältää tanakkaa aikuisviihdettä. Saimme yhdessä tuumin kuitenkin selvän harakanvarpaista ja raapustelin kuittaukset postimiehen lappuun ja harpoin innokkaana availemaan pakettia.

Pahvilaatikkoa avatessa oli ihan nuoruusvuosien joulutunnelma. Omaa intoa lisäsi se, että tällä kertaa oli varmaa, ettei tästä paketista löytyisi villasukkia. Pakkauslaatikon sisältä löytyikin mukavan kokoinen laatikko. Tässä se nyt oli, omissa käsissäni ja silmieni edessä, Neil Young Archives vol. 1 kuudentoista vuoden odottelun jälkeen. Jiihaa! Otetaan vielä kerran ja kunnolla. JIIHAA!

Ensimmäisenä pakkauksesta tulvahti nenääni mielenkiintoinen tuoksu, jonka alkuperä oli peräisin laatikossa olleesta kirjasta. Kirjan kannet olivat jotain tekonahkaa ja joissa oli vahva ominaishaju. Selailin kirjan nopeasti läpi ja se näytti sisältävän paljon valokuvia, lehtileikkeitä ja Neilin tutulla käsialalla raapustettuja sanoituskyhäelmiä.

Seuraavaksi kaivelin esiin laatikon, jossa oli nuo kaikista eniten odottamani 10 bluray-levyä. Levyt oli pakattu taittuvaan pitkulaiseen koteloon. Levyt eivät meinanneet lähteä ensi alkuun millään pakkauksesta irti, mutta reipas ravistelu tuotti tulosta. Levyjen kansitaide oli samankaltaisella tyylillä tehty kuin aikaisemmin ilmestyneet NYAPS-sarjan levyt. Pulssi hieman nousi, kun ajattelin mitä kaikkea mielenkiintoista näistä levyistä löytyisikään.

Laatikosta löytyi pitkähkö paperitaitos, jossa on vanhakantaisena kortistona kuvattuna koko Archivesin laulurypäs Aurorasta War Songiin. Kun taitoksen taittelee auki koko komeuteensa, niin mittaa kertyy tasan 140 cm. En ole itse ainakaan tälle posterille mitään hyötykäyttöä löytänyt. Voisihan sen periaatteessa huoneen seinälle laittaa koristeeksi.

Ensi alkuun itseltäni huomaamatta jäänyt pienempi musta laatikko nostatti hieman jännitystä. Mitähän sitä täältä löytyisi? Mutta ei sieltä tajuntaa räjäyttäviä löytöjä esiin tullut. Lippaassa oli pieni muistilehtiö, ilmeisesti eräänlainen jäljitelmä Whisky A Go Go-keikkapaikan nimellä ja yhteystiedoilla varustetusta muistilehtiöstä. Toisena rasiasta löytyi muovikortti, jonka takapuolella olevalla numerokoodilla voisi latailla netistä kertaalleen Archivesin laulut mp3:sena itselleen. Kun myöhemmin latauksen suoritin, niin reilun gigan verran oli kokoa latauksella. Mp3-paketista puuttuvat Fillmore East ja Massey Hall -levyt kokonaan, eikä näistä mp3-latauksista löydy lainkaan piiloraitoja. Lippaan bonusyllätys oli jo ennestään tuttu CD/DVD-julkaisu Canterbury Housen keikasta. Joskus taannoin kerrottiin, että näille aikaisemmin ilmestyneille NYAPS-sarjan julkaisuille olisi paketissa oma lokerikkonsa. Ilmeisesti tämä lisälaatikko on tähän tarkoitukseen. Kyllähän laatikkoon mahtuvat hyvin tähän mennessä julkaistut NYAPS-levyt ja tilaa seuraaville julkaisuille (Neilin ja Crazy Horsen Toastia on lupailtu syksyllä 2009 ilmestyväksi) jää mainiosti.


19.6.2009: Vajaan kymmenen tunnin kuuntelu-urakka alkoi

19.6. avautui mahdollisuus uppoutua Archivesiin todenteolla. Vietin yhden kokonaisen päivän (yhdeksän ja puoli tuntia, jos tarkkoja halutaan olla) Archives-paketin kanssa kuunnellen ja katsellen lävitse jokaisen levyn enemmän tai vähemmän tarkasti. Täytyy myöntää, että jokaista levyä konsolin nieluun tunkiessa sydänalassa oli pientä jännitystä ja malttamatonta odotuksen tunnetta. Heti perään täytyy todeta, ettei yhdestäkään levystä suuria sydämen tykytyksiä aiheuttavia yllätyksiä löytynyt. Ja heti tämän perään täytyy sanoa, että pitkästymään paketin kanssa ei joutunut missään vaiheessa. Viihdyin arkistojen aarteiden parissa erinomaisen hyvin, muutoin olisin homman lopettanut jo ensimmäisten tuntien jälkeen. Määränpään ja lopun häämöttäessä alkoi pieni puudutus painaa kehoa, mutta jaksoin vielä katsoa loppuhuipennukseksi (jopa kelaamatta) Youngin debyyttielokuvan Journey through the Pastin. Tämän tehopäivän jälkeen olen kuunnellut ja katsellut pakettia pienissä erissä lisää.

Itse hommasin katselulaitteiksi siis PS3:n ja oman lompakon tehoon suhteuttaen hyvätasoisen 32 tuuman taulutelevision. Täytyy sanoa, että en ole katunut ostoksiani. Itsestäni tuntuu, ettei kaikista lisämateriaaleista (kuvista, lehtileikkeistä yms.) saisi pienemmästä ruudusta tiiraillen juuri selvääkään. Kuvat, videot yms. kuvalliset annit näyttävät ruudulla komeilta, riippuen tietysti siitä minkä tasoinen alkuperäinen lähde on ollut. Äänenlaatu on blurayllä luonnollisesti mahdollisimman hifi, muuta kun omat äänentoistovehkeeni ovat hifi-mielessä onnettomat, niin enpäs äänenlaadusta pysty sanomaan muuta kuin että hyvältä kuulostaa.



Marko Väyrynen, heinäkuussa 2009