Se, että yhdistelmä Young & Crazy Horse tekee viiden nakin levyn ei enää ole iso yllätys, mutta se, että tyypit tekevät kiekon jossa on heille uutta ilmettä ja joka ei ole sähkökitarapainotteinen todistaa, että kvartetissa on soittamisen riemun lisäksi myös uusiutumiskykyä. Sähkökitarat ovat tälle poppoolle perinteisessä mielessä etusijalla vain neljällä levyn 12 raidasta, hienostuneella Change Your Mindilla tuota riemua tosin sitten riittää liki varttitunniksi.

Mutta vaikka sähkökitarat onkin tällä kertaa pitkälti valjastettu sivurooliin ja muut soittimet (Young soittaa parilla raidalla jopa huilua), etenkin erilaiset koskettimet ovat niitä enemmän etusijalla, syytä huoleen ei ole; Sleeps With Angels on aarreaitta, jolle ei löydy vertaista Youngin pitkästä historiasta. Tuttuja kaikuja on toki moneltakin levyltä, mutta otteensa puolesta lähemmäs taitaa päästä vuoden -87 Life, jolla koskettimia käytettiin myös runsaasti, mutta toisin kuin nyt, silloin muodonmuutos ei ollut vielä täysin onnistunut.

Kurt Cobainin innoittama nimilaulu on lyhyt ryöpsähdys, yhtäaikaa kaunis ja koruton muistokirjoitus. Nelikon yhteistyönä syntynyt Blue Eden on biisinä joukon vaatimattomin, mutta intensiivinen soitanto tekee siitä olennaisen osan laulutusinaa. Safeway Cart onnistuu mahdottomassa - biisi kuulostaa onnistuneesti soundeiltaan modernilta ja perinteiseltä. Ja vaikka tunnelma 10 biisin ajan on mietteliäs, jopa harras, kaksi viimeistä kappaletta muuttaa kurssin; Piece Of Crap on railakasta trash-irrottelua, päätösraita A Dream That Can Last taas kuulostaa pontevalta marssilta.

Sleeps With Angels ei ehkä ole kaikkien aikojen monipuolisin Neil-levy, mutta monipuolisin Neil Young & Crazy Horse -levy se taatusti on. Ja sellaisena yksi klassikko lisää Youngin pitkään rivistöön.

Ennakkotiedot vanhaherra Youngin uudesta albumista saivat kylmäkinttuiset hiirulaiset tanssimaan poloneesia selkäpiilläni. Jo levyn nimi herätti pahoja aavistuksia siitä, että Kurt Cobainin omakätisestä kuolemasta My My, Hey Hey (Out Of The Blue) -laulunsa tähden syyllistynyt ikirokkari rauhoittaa omatuntoaan pysähtyneellä sovitus- ja muistolevyllä. Mutta mitä vielä, surustaan sisuuntunut nero tekee nimikappaleella oppilaalleen tyylikkäästi kunniaa ja saapastelee sitten yli hautojen kengänkärkiinsä vilkuilematta.

Harvest Moon -albumi sekä esiintymiset Booker T & The M.G'sin kanssa olivat satoisia kokeiluja, mutta Crazy Horse osoitteen sittenkin olevansa se Youngin uskollinen velihopea, joka vaistonvaraisesti lukee ratsastajansa ajatukset ja kulkee ohjaksissa luonteensa kärsimättä. Ensikuulemalta Crazy Horse tuntuu tosin talttuneen tai jopa kesyyntyneen, mutta sordiinon allakin vaahtoturpaisen Hevosen hampaat pysyvät hyvinä ja potku terävänä. Esimerkiksi vartin mittainen Change Your Mind väreilee eloisasti yhtyeen sävykkäänsärmikkään taituroinnin ansiosta. Ja ylimääräisen kuuman ilman Crazy Horse puhaltaa sieraimistaan kimpassa sävelletyllä kitaravalliunelmalla Blue Eden.

Sleeps With Angels on häkellyttävän monipuolinen, mutta samalla ennenkuulumattoman ehjä albumi. Saluunapianon säestämät avausraita My Heart ja päätöskappale A Dream That Can Last sitovat albumin päät yhteen lassoksi, jonka silmukassa kulkevat sulassa sovussa perinteinen folkmelankolia (Western Hero, Train Of Love, Trans Am), koukkujaan hiljaisesti hehkuttavat popvaliot (Prime Of Life, Driveby, Safeway Cart) ja näiden harmonian myönteisessä mielessä täydellisesti rikkova hervoton rockrenkutus Piece Of Crap.

Albumin vertailu aiempiin Youngin teoksiin on turhaa, koska yhtäläisyyksiä ja vertailukohtia on loputtomiin. Sleeps With Angels on kuitenkin tämän päivän näköispatsas, Youngin uran uljas ja vankkarakenteinen monumentti. On ehkä parempi palaa loppuun kuin hiipua vähitellen, mutta komeinta on porskuttaa väsymättä loppuun saakka.

Toisin kuin Harvest Moon, jota tiedettiin odottaa yli puoli vuotta. Youngin uutukainen iskeytyi myyntiin hyvin lyhyellä varoitusajalla. Ja vaikka keväällä huhuttiin Youngin ja Crazy Horsen välirikosta, Sleeps With Angels on yhtä kaikki nelikon yhteinen projekti ja sisältää jopa heidän ensimmäisen levytetyn yhteistyöraitansa.

Silti Sleeps With Angels ei ole läpeensä raskasta kitararäimettä tyyliin Re-Ac-Tor tai Ragged Glory. Perinteinen tontti on tällä kertaa rajattu muutamaan raitaan, joista tosin välittömäksi kitaraklassikoksi nouseva Change Your Mind kestää liki 15 minuuttia ja nousee siten tilastoissa Youngin pisimmäksi levyllä ilmestyneeksi kappaleeksi.

Young ja Frank Sampedro eivät suinkaan ole jättäneet kitaroitaan naulaan roikkumaan, mutta koskettimien osuus levyllä on huomattava. Mitä erilaisimmilta kuulostavat soittimet ovat useimmilla raidoilla etusijalla kitaroiden ottaessa sivuroolin. Uskalias veto, Young on ennenkin yrittänyt vastaavaa vaihtelevin tuloksin, mutta tällä kertaa palaset loksahtavat kohdalleen täydellisesti.

Youngin albumit ovat usein eri kokoonpanoilla levytetyistä raidoista koottuja yhdistelmiä, jolloin kokonaiskuvasta muodostuu tarkoituksellisen kirjava. Tällä kertaa samaan päästään, vaikka puikoissa on vain Crazy Horse, joka osoittaa hämmästyttävää muuntautumiskykyä. Western Hero ja Train Of Love voisivat vielä olla kotonaan melkein millä Young-levyllä tahansa, mutta mm. Blue Eden ja Safeway Cart kuulostavat soundeiltaan hyvin tuoreilta, kuitenkin vailla pakollisen trendikkyyden häivääkään. Singlejulkaisu Piece Of Crap on paketin ainoa hulvaton rock'n'roll-ilottelu, mutta se onkin sitten sitä täysillä. Sleeps With Angels jatkaa kunnialla Neil Youngin puoli vuosikymmentä kestänyttä keski-iän huippukautta.