Yksi Neil Youngin uraan liittyvä osa ovat niin sanotut julkaisemattomat levyt eli levyt, jotka hän on käytännössä saanut valmiiksi, mutta joita syystä tai toisesta ei ole koskaan virallisesti julkaistu. Useimmat näistä ovat kyllä liikkuneet maailmalla epävirallisina eli bootleg-levyinä. Tällöin kannattaa muistaa, että kyse on julkaisemattomista levyistä, ei voi olla varma, onko liikkeellä oleva versio levystä lopulta se, jossa muodossa Mestari itse olisi levyn julkaissut. Neilin julkaistuihinkin levyihin liittyy monenlaisia aikataulumuutoksia, julkaisupäivien siirtymisiä, kappaleiden järjestysten vaihtamista jne. Nämä tiedot julkaisemattomista levyistä on koottu eri lähteistä, virallisesti Neil itse ei ole vahvistanut esimerkiksi minkään julkaisemattoman levynsä kappalelistaa.

Stambede (Buffalo Springfield)

Stambede-levyyn törmää monissa lähteissä Buffalo Springfieldin yhteydessä. Kyseessä ei varsinaisesti ole julkaisematon levy, oikeastaan vain levyn nimi ja etukansi oli valmiina. Monista levylle aiotuista levyistä oli valmiina vain säveltäjän tekemä demo. Levyä yritettiin työstää keväällä 1967 kohta ensimmäisen levyn ilmestymisen jälkeen. Yhteistyö studiossa ei oikein sujunut, joten sessioiden aikaansaannokset jäivät hyödyntämättä. Lopulta sitten Buffalo Springfieldin toinen levy ilmestyikin eri kannella nimellä Again.

Homegrown

Kesällä 1973 Neil Young, Ben Keith, Billy Talbot, Ralph Molina ja Nils Lofgren kokoontuivat muutamaksi päiväksi soittelemaan ja tequilaa. Vähän aiemmin tapahtuneet Danny Wittenin ja Bruce Perryn huumekuolemat painoivat mieltä eivätkä nauhoitetut yhdeksän kappaletta olleet sieltä reippaimmasta ja iloisimmasta päästä Youngin tuotantoa. Käytännössä valmis levy kuulosti niin synkältä, että sen julkaiseminen lykkääntyi.

Loppuvuodesta -74 ja alkuvuodesta -75 Neil työsti valmiiksi seuraavan levynsä, akustisvoittoisen henkilökohtaisia lauluja sisältäneen Homegrownin. Keväällä -75 Neil soitti Homegrownin ja edelleen julkaisematta olleen Tonight's The Nightin muutamille ystävilleen, jotka kannustivat häntä julkaisemaan jälkimmäisen. Koska levy-yhtiö Harvest-levylle jatkajaa odotellen kannatti Homegrownin julkaisemista, Neil tietenkin jätti sen julkaisematta ja julkaisi 1.6.1975 Tonight's The Nightin.

Myöskin Crazy Horse elpyi, Danny Whittenin tilalle oli vihdoin löytynyt kitaristiksi Frank Sampedro ja sähkökitaran soittaminen innosti taas Neiliä itseäänkin, joten seuraavaksi julkaistiinkin Crazy Horsen kanssa Zuma 1.11.1975. Homegrown jäi kokonaan julkaisematta.

Chrome Dreams

Alunperin kokoelmalevyn Decade piti ilmestyä lokakuussa 1976 Neilin kymmenvuotisen taiteilijauran kunniaksi. Levyn julkaisemin kuitenkin lykkääntyi Neilin ilmoitettua levy-yhtiölleen, että tulossa onkin aivan uusi levy. Maaliskuussa 1977 painettiin jo ensimmäiset asetaattiversiot Chome Dreams -levystä, joka ei sitten koskaan ilmestynytkään, sen sijaan kesäkuussa ilmestyi American Stars'n Bars. Chrome Dreamsia voinee pitää eräänlaisena American Stars'n Bars -levyn esiasteena, osa Chrome Dreamsille aiotuista kappaleista julkaistiinkin American Stars'n Bars -levyllä. Voidaan vain arvailla, millaiseksi vuonna -79 ilmestynyt Rust Never Sleeps -levy olisi muodostunut, jos kolme sen keskeisimmistä kappaleista (Pocahontas, Sedan Delivery ja Powderfinger) olisikin ilmestynyt jo kaksi vuotta aikaisemmin.

Island In The Sun

Re-Actor -levyn jälkeen Neil äänitti Havaijilla valmiiksi levyn Geffenille tarjottavaksi. Levy sisälsi akustisia, rauhallisia kappaleita. Geffen ei kuitenkaan halunnut julkaista tätä levyä vaan halusi mieluummin rokahtavampaa tavaraa. Seurauksena oli, että Neil alkoi työstää bändilevyä, Island In The Sun -kappaleista kolme päätyi sitten tälle syntetisaattoreita ja vokoodereita sisältäneelle Trans-levylle, joka ei sekään tainnut olla aivan sitä, mitä David Geffen olisi halunnut.

Old Ways 1

Alkuvuodesta 1983 Neil levytti kantrilevyn Old Ways, jota David Geffen ei suostunut julkaisemaan. Geffen olisi halunnut rockia, Rust Never Sleeps -levyn tyylistä materiaalia. Old Ways -levyn hyllyttämisestä närkästyneenä Neil tekaisi sitten pikaisesti vain 25 minuuttia kestävän Everybody's Rockin' -levyn, joka ei edeltäjänsä Transin tavoin ollut mikään myyntimenestys.

Marraskuussa -83 tuli Neilille David Geffeniltä haaste oikeuteen epäkaupallisten levyjen tekemisestä. Haaste peruttiin ennen oikeudenkäyntiä, mutta välit levy-yhtiöön olivat tulehtuneet. Crazy Horsen kanssakaan ei yhteistyö studiossa sujunut, joten Neil alkoi aloitti laajan kiertueen kesäkuussa 1984 kantrin merkeissä International Harvesters -yhtyeen kanssa. Yhteistyötä jatkui vuoden 1985 loppuun. Ilmeisesti David Geffen tajusi, että jollei Neil saa julkaista kantrilevyään, ei muutakaan tule, joten elokuussa 1985 ilmestyi uudistettu versio Old Ways -levystä. Alkuperäinen Old Ways jäi julkaisematta.

Time's Square

Loppuvuodesta 1988 Neil nauhoitti kanssa uuden levynsä Times Square, jonka kappaleita kevään 1989 kiertueella soitettiin runsaasti. Kappaleista kaksi (Crime In The City ja Someday) on levytetty Blue Notes -yhtyeen kanssa, muissa Neilin kanssa soittavat Chad Cromwell (rummut) ja Rick Rosas (basso). Useimmat piisit olivat raskasta kitararokkia, jonka tyylistä levyä Young ei sitten kuitenkaan halunnut juuri silloin julkaista. Osa levyn kappaleista päätyi pienen painoksen EP:lle Eldorado, joka julkaistiin vain Australiassa ja Japanissa bändinimellä Neil Young & the Restless sekä sitten seuraavalle Youngin varsinaiselle levylle, lokakuussa 1989 julkaistulle Freedomille.