|
|
JohdantoTänä vuonna (2009) legendaaristakin tarunhohtoisempi "arkistot avautuvat" -julkaisu, kaikkien boksien boksi ja retrospektiivien äiti "Neil Young Archives" täyttää kunniakkaat 20 vuotta. Niin monta vuotta ovat jo miehen uskolliset fanit kiltisti odottaneet, milloin se paljon puhuttu päivä koittaisi. Ainakin osittain odotus palkittiin 2.6.2009, kun ensimmäinen osa Archives-boksisarjasta ilmestyi. Tämä kirjoitus on käy läpi Archives-boksin (tai boksien) kehitystä Neilin lausunnoissa, miten paketti on pikkuhiljaa kasvanut saavuttaen viimein tavalliselle kuolevaiselle käsittämättömät mittasuhteet. Mutta eipä meitä tasamaan tallaajia ole tarkoitettukaan ymmärtämään Santa Cruzin formaattivelhon syvällisimpiä aatoksia. Erilaisissa haastatteluissa hän on kuvaillut välillä hyvinkin tarkkaan tulossa olevia julkaisuja, fanit ovat sitten kuola suusta valuen näitä hänen kuvauksiaan tutkailleet. Vuosien mittaan arkistopaketti on laajentunut muutaman cd:n perusboksista 32:n levyn neliosaiseen kokonaisuuteen, formaatitkin ovat vaihtuneen moneen kertaan tyyliin vinyyli --> cd --> hdcd --> dvd-audio --> blu-ray. Mitään tarkkaa tietoa ei edelleenkään ole siitä, milloin ensimmäinen varsinainen arkistoboksi kauppoihin ilmestyy ja mitä se pitää sisällään. Tässä kirjoituksessa on lähinnä Neilin haastatteluista ja muista kirjoituksista löytyviä mainintoja kokoelmasta, sen sisällöstä ja julkaisuajankohdista. Välillä ilmoitettiin jo hyvinkin tarkkoja julkaisuaikoja, välillä meni sitten useita vuosia ilman mitään mainintoja aiheesta. 1989Jimmy McDonoughin Shakey-kirjassa mainitaan sivulla 9 Neilin Archives-projektin alkaneen vuonna 1989. Ensimmäinen löytämäni aikalaismaininta on Soundista 10/1990, jossa Antti Marttinen kaksiosaisen Neilin uraa käsitelleen kirjoituksen jälkimmäisessä osassa toteaa mm. seuraavaa: 1990Vanhana folkkarina Neil tajuaa. että jotkut laulut tehdään ennen muuta laulettaviksi, ei välttämättä levytettäviksi ja markkinoitaviksi. Ja noita julkaisemattomia lauluja Youngille on vuosien varrella kertynyt melkoinen kokoelma - nyt Neilin ystävät saavat alkaa säästää rahaa odotettavissa olevaan Decade-tyyppiseen pakettiin, jonka pitäisi tuttujen laulujen lisäksi raottaa Niilon nauha-arkistoja laajemminkin. Puhetta on ollut usean CD:n paketista, johon saattaa sisältyä myös historiallinen videokasetti, joten... Neil Young on ikääntynyt tyylikkäästi ja yllättänyt kuulijansa niin moneen otteeseen, että mikä tahansa on mahdollista.Tässä vaiheessa siis puhuttiin useasta cd-levystä, tarkoittaen ehkä kolmea tai jopa neljää levyä. Tuohon aikaan alkoi ilmestyä erilaisia cd-bokseja eri esiintyjiltä, useimmiten kolmen levyn paketteja. Mukaan lupailtu videokasetti olikin sitten jotain muuta kuin mitä yleensä paketteihin sisältyi. Huomattavasti tarkempia tietoja tulossa olevista herkuista löytyi marraskuussa 1990 Vox-lehdessä olleesta Nick Kentin Neil-haastattelusta: ”Neilin Pariisin matka keskeytti hänen työnsä musiikillisesti ja elokuvallisesti kaikenkattavan Neil Young -historiikin viimeistelyssä. Ensi vuonna kaikki Youngin filmit mukaan lukien hänen Dennis Hopperin kanssa 1978 ohjaamansa Human Highway sekä Don't Look Back -tyylinen Crazy Horse -dokumentti Muddy Track julkaistaan videoina. Samaan aikaan Young valmistelee 180 kappaleen kokoelmaan kolmen vuosikymmenen urastaan, Decade I, II ja III ilmestyvät myöhemmin ensi vuonna Warner Bros:in julkaisemina.””Mukana tulee olemaan 50 tai 60 julkaisematonta kappaletta. Myös kolme kokonaista aiemmin julkaisematonta levyä tulee mukaan; Homegrown, Big Room ja Old Ways, levy jonka takia Geffen haastoi minut oikeuteen. Mukaan tulee kamaa vuodelta 1962, paljon CSN&Y-juttuja - kokonainen hylätty albumi Human Highway, Crazy Horsea livenä, joitakin parhaita aikaansaannoksiani. Sellaisia lauluja kuin Nothing is Perfect, the Hostages, jonka esitin Live Aid -konsertissa ja Ordinary People, 15 minuutin pituinen kappale, jonka jätin pois Eldoradolta. Nuo molemmat laulut vanhenivat liian nopeasti, ne olivat liian ajankohtaisia. Mutta ne toimivat tämäntyyppisessä historiikissa.” Monella fanilla kihelmöi tässä vaiheessa varmasti jo näpeissä kovin, jokohan pian nuo levyt soivat minun soittimessani. Kolme kokonaista julkaisematta jäänyttä levyä, joista varsinkin Homegrown nauttii melkeinpä legendaarista mainetta, mitäpä sitä enempää voisi joulupukilta toivoakaan. Homegrown-levynhän Neil teki loppuvuodesta -74 ja alkuvuodesta -75, levy jäi julkaisematta, koska Tonight's The Night pääsi vihdoin esille kesäkuussa -75, sitten löytyi Frank Sampedro Crazy Horsen toiseksi kitaristiksi, tuli Zuma ja Homegrown hautautui kokonaan arkistoihin. Old Ways puolestaan on levyn ensimmäinen, vuonna 1983 David Geffenille tarjottu ja hyllytetty versio. Mutta mikä on Big Room? Kolmen julkaisemattoman levyn lisäksi 50 tai 60 ennen julkaisematonta Neil-kappaletta, huh huh. Ilmeisesti Nick Kentin haastatteluun nojautuen kertoi myös Mike Nichols loppuvuodesta 1990 (Rumba 18/1990) tulevan kokoelman aiemmin julkaisemattomien kappaleiden määrästä: ”Korkealla hänen suunnitelmiensa listalla on julkaista paksu levypaketti, joka sisältäisi biisejä hänen uransa kaikista vaiheista. Tällä levyllä oli 70-luvun puolivälissä julkaistun kolmoisalbumi Decaden tapaan aiemmin julkaisemattomia raitoja - ehkä peräti 60 kappaletta.”1991Shakey-kirjassa sivuilla 9-12 kerrotaan, että kesällä 1991 Joel Bernstein oli jo pitkällä työssään Neilin arkistonhoitajana. Ilmeisesti Bernstein on näihin päiviin asti enemmän tai vähemmän päätyökseen järjestänyt Neilin massiivista nauha-arkistoa. Haastattelussa todennäköisesti samalta ajalta todetaan mm. seuraavaa: Kun Archives on valmis, kun kaikki on valittuna, tuhoan kaiken muun.- Todellako? Aion haudata kaiken. - Et kai pilaile, oletko todellakin päättänyt niin? Täysin. Aion kaivaa perhanan ison kuopan, kipata kaiken sinne ja lapioida kuopan umpeen. Ja sinne se kaikki saa jäädä. - Mutta ihmisillä on lapioita, sinua lähellä olevilla ihmisillä. Minua lähellä olevilla on lapioita? -Oletko varmasti oikea henkilö Archivesin kasaamiseen? No sehän on jo kasassa. Minun tarvitsee enää varmistaa, että materiaali on aikajärjestyksessä, valita kansitaide, valita pakkaus ja julkaista koko homma. En välitä paskaakaan, tuleeko kukaan koskaan sitä ostamaan. Haluan vain julkaista sen. Ehkä sitä tulee vain 200 kappaletta, kaikissa minun nimikirjoitukseni. Mutta se tulee olemaan olemassa. Kun se on valmis, ihmiset voivat tehdä, mitä vain haluavat, tilata sen tai olla tilaamatta. Mutta vaihtoehtoina on vain koko paketti tai ei mitään, osina sitä ei tule saamaan. Kaikki kerralla, ne hyvät, ne pahat ja ne rumat. Yksi Neilin suunnitelmiin nauha-arkistojen julkaisemisesta vaikuttanut saattoi olla myös vuonna 1991 ilmestynyt Crosby, Stills & Nashin neljän cd:n kokoelmaboksi, jossa 77:stä kappaleesta 27 on joko vaihtoehtoisia live-studioversioita, vaihtoehtomiksauksia, demoja tai peräti kokonaan ennenjulkaisemattomia sävellyksiä. Samoihin aikoihin, kun CS&N-boksista alkoi tietoja liikkua, alkoi myös Neil lupailla omien arkistojensa avautumista. Shakey-kirjassa kerrotaan CSN-boksista sivuilla 247-250, että Neil ensin antoi boksin koonneelle Graham Nashille luvan käyttää boksilla myös kaikkia haluamiansa Neilin kappaleita. Sitten ”Elliot [Roberts, Neilin manageri] soitti ja kertoi, että boksilla voisi käyttää vain seitsemää tai kahdeksaa Neilin kappaletta. Nash kertoo ensin ajatelleensa Robertsin taivutelleen Neilin kieltämään kappaleidensa käytön, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin Roberts kertoi Nashille: ”Hei odotahan nyt, Graham. Sinun jos kenenkään pitäisi tajuta, ettei kukaan sano Neilille, mitä hänen pitäisi tehdä musiikkinsa kanssa. Ja Nash jatkaa: ”Elliot kertoi minulle, että heti seuraavana päivänä puhuttuani Neilin kanssa, hän oli soittanut Elliotille ja kertonut lupautuneensa tähän hommaan ja käskeneensä Elliotin hommata hänet irti lupauksestaan.” Mutta toisaalta Elliot Roberts toteaa CSNY-boksista näin: ”He olivat tehneet paskan sopimuksen, halusivat meidätkin mukaan paskaan sopimukseensa, jota oli liian myöhäistä muuttaa. Me olimme sitten mukana neljänneksellä surkeasta sopimuksesta. He käyttivät Neiliä täydellisesti hyväkseen, laittoivat boksin kanteen huomiota herättävästi 'and Young' ja loppujen lopuksi suurin osa julkaisemattomasta materiaalista tulisi juuri Neililtä.” Vuosi 1991 alkoi, kului hiljalleen niin kuin vuodet tapaavat tehdä. Kevät Neilillä meni ahkeraan kiertelyyn Crazy Horsen kanssa. Levykauppojen hyllyissä näkyi vain aukko siinä, josta olisi pitänyt asiakkaan täriseviin kouriin iskeytyä Neil Youngin Archives-boksi. Vuosi loppui, mutta pakettia ei vain kuulunut, sen sijaan kyllä hyllyille ilmaantui marraskuussa upea livelevy Weld. 1992Kului sitten seuraavakin vuosi, Neil vain työsti yhä edelleen pakettia, kukapa sitä keskeneräistä työtä haluaisi käsistään päästää. Toisaalta vuosi oli miehelle aika kiireinen muutenkin, kolmen laajan soolokiertueen ohella ei paljoa vapaa-aikaa jäänyt, marraskuussa ilmestynyt Harvest Moon -levykin piti työstää valmiiksi. Joulukuussa 1992 kertoili Adam Sweeting Soundissa Neilin projektista näin: ”Uutta materiaalia odotellessaan Young jatkaa työskentelemistä valtavan projektinsa parissa: hän kahlaa läpi koko historiansa, mukaan lukien tarunomaiset julkaisemattomien laulujen arkistonsa, ja aikoo laittaa kaikki työnsä kronologiseen järjestykseen.Muille riittää tavanomaisten kokoelmalevyjen julkaiseminen, mutta jos olet Neil Youngin kiihkeä seuraaja, sinun on parasta muuttaa isompaan asuntoon.” Niinpä niin, tässä vaiheessa olivat vielä odotukset korkealle. Mitäpä on muutaman vuoden odottelu sen palkinnon rinnalla, mikä uskollisia vielä kerran odottaisi. 1993Mutta esimakua tulevista arkistojen aarteista saatiin hieman yllättäen heti vuoden alussa, jolloin ilmestyi Lucky Thirteen, kokoelma Geffen-kaudelta. Levy sisälsi kaksi kokonaan aikaisemmin julkaisematonta kappaletta (Don't Take Your Love Away From Me ja Ain't It The Truth), kolmesta kappaleesta (Sample And Hold, Depression Blues ja This Note's For You) puolestaan oli eri versiot kuin alkuperäisillä levyillä. Lucky Thirteen -levyä ja Neilin arkistoja käsiteltiin myös Mark Rowlandin tekemässä Neilin ja REM-yhtyeen Peter Buckin yhteishaastattelussa (Rumba 12/1993) seuraavasti: Buck: - Onko tuo levy (Lucky Thirteen) esimakua pian julkaistavista arkistojen aarteista? Young: - Otin joitain juttuja arkistoista antaakseni ihmisille mielikuvan siitä, mitä sieltä löytyy. Buck: - Fanina olen todella innoissani arkistoistasi... Young: - Siellä on paljon tavaraa. Faneille niiden julkaiseminen olisi hauskaa. On olemassa monia tapoja julkaista sitä, emmekä vielä ole päättäneet lopullista tapaa. Mahdollisuuksia on paljon, koska tavaraa on paljon. Itse haluaisin julkaista kaiken kronologisessa järjestyksessä, ja jos joku haluaa ostaa sen kaiken se tulee helvetin kalliiksi - mutta emme me pakota ketään ostamaan kaikkea. - Minun ideani on julkaista uskomaton määrä cd:itä, joista jokainen olisi omassa paketissaan ja edustaisi sitä aikaa, jolloin ne on äänitetty. Jotkut olisivat 35 minuuttia pitkiä ja jotkut 70-minuuttisia, riippuen siitä paljonko materiaalia tiettynä ajanjaksona on syntynyt - emme siis yrittäisi tunkea levyjä täyteen vaan tekisimme niistä tietyn ajanjakson kuvia. Jotkut ajanjaksot käsittäisivät kolme levyä, jotkut taas mahtuisivat 35 minuuttiin. Jälkimmäisiltäkin kuitenkin kuulisi, mitä silloin tapahtui ja millaisia mielikuvia tuo aika synnytti. Vuosilta -64 ja -65 on kummaltakin olemassa 11 biisiä. Buck: - Eli Squires-kamaa? Young: - Squiresia ja muuta, studiossa ja bändin kanssa tehtyä. Todella funkya. Buck: - Squiresiltahan on olemassa muutama bootleg. Young: - Aivan, mutta niillä ei ole sitä tavaraa mitä meillä on. Meillä on arkistossa muutama todella hyvä juttu - meillä on nauha siitä, kun minulla oli ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että olin tehnyt hyvä levyn. Lisäksi meillä on nauhalla sooloversioita todella vanhasta materiaalista. Se kuulostaa mielenkiintoiselta, jos sellaisesta pitää. Minä olen sellainen keräilijä. Tässä vaiheessa alkoi jo faneilla epäilys nousta. Neilin idea ”julkaista uskomaton määrä cd:itä” karmi tietysti fania, joka nämä levyt joutuisi ostamaan, mutta toisaalta, mahtaisikohan Neilin levy-yhtiö todellakin julkaista tämän ”uskomattoman määrän cd:itä” ihan noin vain. Lucky Thirteen -levyn arvosteluissa pohdiskellaan myös tulevaa kokoelmaa. Ensin Timo Saxén toteaa Rumbassa 3/1993 näin: Lucky Thirteen lohkaisee Neil Youngin laajoista arkistoista vain kapoisen viipaleen. Pikemminkin kyseessä on Likainen tusina + 1, välipala odoteltaessa Youngin kasaamia laajempia retrospektiivipaketteja.Perusteellisemmin asiaa pohtii Antti Marttinen Soundissa 7/1993, hänellä oli jopa arvio siitä, minkä kokoinen boksista olisi tulossa: Young-fanit näkevät jo märkiä unia miehen tulevasta 15-20:n cd:n antologiaboksista, jonka rinnalla tämä Geffen-kauden kokoelma tuntuu kovin kapealta. Geffenillä ollessaan Young levytti kaikkein kiistanalaisimmat levynsä, mutta miehen kunniaksi pitää sanoa, että monet hänen tuolloin järkyttäneistä kokeiluistaan/sekoiluistaan ovat kuitenkin ajan myötä löytäneet paikkansa miehen laajassa tuotannossa. On aika ironista, että kun Young 80-luvulla poikkesi syrjään tutuilta poluiltaan, häntä mollasivat niin kriitikot kuin yleisökin, jotka sitten taas ottivat tuhlaajapojan avosylin vastaan tämän palatessa ruotuun Freedomilla ja sen jälkeisillä levyillä.Mukaan tulevan vihkosen viittauksista päätellen Lucky Thirteenillä on päällekkäisyyttä tulevan antologian kanssa. Lisäksi sivuille on kutkuttavasti läiskäisty irrallisia biisien nimiä, osa tuttuja virallisilta levyiltä osa niitä rariteetteja, joita tuleva antologia pitänee sisällään. Olisiko kyseessä peräti boksin suppeamman version biisilista? Sitä kai on turha spekuloida, sillä Neil Youngista puhuttaessa 13:kin voi olla onnennumero. Samassa lehdessä (Soundi 7/1993) Antti Marttinen kertoi tulossa olevasta Neilin ensimmäisestä esiintymisestä Suomessa), jutun yhteydessä antologia-paketti mainittiin ohimennen, pakettia odoteltiin vielä ilmestyväksi samana vuonna: Kaiken kukkuraksi jo kolme vuotta työstetyn perinpohjaisen antologia-paketin pitäisi ilmestyä vielä tämän vuoden puolella - tosin aikataulumuutoksiinhan on Youngin kohdalla totuttu.1994Wanha & Uusi Musa -lehdessä 2/1994 Kai Engren sai loppuun hienon viisiosaisen CSN&Y-historiikkinsa. Kirjoituksessa käsitellään myös 1991 ilmestynyttä CS&N-boksia, jonka yhteydessä Engren kertoo Neilin paketista näin: Tulevaisuudessa on luvassa (jälleen kerran) 25-vuotisjuhlapaketti useine täysin julkaisematonta materiaalia sisältävine levyineen ja videoelämänkertoineen. Ne on toteutettu ilmeisesti samalla pieteetillä kuin yhtyekaveriensa Crosbyn, Stills & Nashin mainiot video- ja cd-boxitaltioinnit.(CSN) Boxin piti alunperin kattaa myös Neil Youngin tuotanto, mutta kanadalainen on halunnut käyttää ne omalle tulevalle superpaketilleen. Niinpä Youngin panos C, S & N -boxilla rajoittuu vain muutamaan maittavaan valintaan, mutta mitäpä tuosta, sillä boxi sisältää muutoinkin vallan pahuksenmoista musisointia. 1995Muutama vuosi taas vierähti eteenpäin, Neililtä ilmestyi kolme hienoa levyä; Unplugged, Sleeps With Angels ja Mirror Ball. Sen sijaan kaupoissa ei edelleenkään näkynyt Neilin arkistoista kasattua cd-boksia. Neil täytti 50 vuotti 12.11.1995, lähestyvät juhlan kunniaksi Antti Marttinen kirjoitti Soundiin 9/1995 artikkelin Viisikymppinen valtameri, jossa hän pohdiskeli myös tulossa olevaa cd-sarjaa: Viitisen vuotta sitten Neil Young paljasti koostavansa cd-sarjaa omista arkistojen aarteistaan. Young tunnetaan Bob Dylanin ja Bruce Springsteenin lailla erittäin tuotteliaana nauhoittajana, jolta jää runsaasti valmista materiaalia käyttämättä albumeillaan, onpa hän raakannut kokonaisia lp:itäkin. Lisäksi Young on ahkera keikkailija, joka on taltioinut paljon livemateriaalia useiden eri kokoonpanojensa esityksistä eri vuosilta. Ei siis mikään ihme, että aihe otti koostajansa niin valtaansa, että tämä intoutui välillä mainostamaan jo kymmenistä cd:istä koostuvaa sarjaa. Todellinen Youngin musiikin ystävän äärimmäinen unelma, sääli vain, että se tuntuu toteutuvan perin hitaasti.Jotain kuitenkin on tapahtunut, se paljastui toissa vuonna, kun Youngin itsensä koostama Geffen-kauden kokoelma Lucky Thirteen ilmestyi. Levyn kansitiedoissa aiemmin julkaisemattomien laulujen on ilmoitettu olevan peräisin Neil Young Archivesilta, osa vielä sen rinnakkaisjulkaisuna julkaistavalta videokoosteelta. Lisäksi vihkonen sisältää valtavan määrän näennäisen irrallisia laulujen nimiä. Edellisessä Broken Arrow -fanzinessa Scott Sandie niminen Young-asiantuntija on selvittänyt sotkun ja paljastaa, että mukana ovat ensinnäkin kaikki Youngin viiden Geffen-albumin laulut. Loput 31 nimeä ovat joko Youngin Geffenille toimittamia laulujen valmiita nauhoituksia, tai aiemmin julkaistujen laulujen live-esityksiä, joita levy-yhtiö ei syystä tai toisesta julkaissut. David Geffenin ja Youngin näkemykset erosivat jyrkästi toisistaan, ja Geffen hyllytti mm. Youngin alkuperäisen Old Ways -albumin, josta jäi käyttämättä lauluja, kun lp ilmestyi uusitussa muodossaan vuonna 1985. On tietysti ymmärrettävää, että noin kookas projekti vie aikaa, siirsihän Young aikanaan jo ensimmäisen koosteensa Decaden julkaisua vuodella, ja siinä oli kyse vain kolmesta lp:stä. Suurin syy jahkailuun lienee kuitenkin Youngin uusi suosio 90-luvulla; yhden lp:n vuositahti ja kiertueet päälle leikkaavat oman osuutensa koostamistyöstä, eikä uuden miljoonasopimuksen artistin kanssa keväällä solminut Reprise taatusti halua julkaista arvokasta kokonaisuutta samaan aikaan kuuman Young-uutuuden kanssa, joita tuntuu riittävän joka vuodelle. Mutta onhan Youngilla noita virallisiakin harvinaisuuksia ihan riittämiin. Elokuun Record Collector luettelee kaikki ns. keräilytavaraa olevat single-b-puolet ja promolevyjen raidat. Viime vuonna amerikkalainen Westwood One -radioyhtiö prässäsi radiokäyttöön tarkoitetussa Rarities On Compact Disc -sarjassaan osan 17 juuri samaisista Neil Young -rariteeteista otsikolla Hard To Find. 20-raitainen cd pitää sisällään mm. vaihtoehtoiset versiot lauluista Everybody Knows This Is Nowhere ja Birds, harvinaisen vuoden 1972 floppisinglen War Song, liveversiot The Last Trip To Tulsasta ja No Moresta ja vuonna -82 julkaistun lp-boksin bonusraidan Pushed It Over The End. Levyä on näkynyt levymessuilla Suomessakin, mutta siitä joutuu pulittamaan melkoisen summan, ja hyvin todennäköisesti raidat tulevat päätymään myös Archivesille - sikäli kun se nyt tällä vuosituhannella ilmestyy. Tekijän 50-vuotispäivän yhteydessäkään julkaisua ei välttämättä kannata odottaa - pyöreät vuodet kun eivät voi olla kovin pyhiä miehelle, joka siirtää Decade-nimisen kokoelman julkaisua pokkana vuodella eteenpäin. Antti Marttisen ajatus kokoelman julkaisun lykkääntymisen syistä kuulostaa hyvinkin todennäköiseltä. Neilin vaihdettua Geffeniltä takaisin Repriselle hänen levynsä (Freedom - Ragged Glory - Weld - Harvest Moon - Unplugged - Sleeps With Angels) myivät erittäin hyvin, joten levy-yhtiö varmasti mieluummin julkaisikin mieheltä uusia levyjä kuin kokoelman arkistojen aarteita. Tällaiset arkistoboksit kun kuitenkin etupäässä kiinnostavat lähinnä fanaattisimpia faneja. Tosin sitten tästä eteenpäin Neilin levyjen myynti laski tasaisesti, joten levy-yhtiöllä olisi saattanut olla vähän enemmän kiinnostusta arkistojen julkaisemiseen. 1997Paria vuotta myöhemmin Jan Juhanovichin haastattelussa (Rumba 12/1997) kerrottiin boksista seuraavaa: On huhuttu, että materiaalistasi julkaistaisiin täydellinen boksi. Tiedän, että itse olit innostunut ajatuksesta pari vuotta sitten. Aiotko toteuttaa suunnitelman ennen vuosituhannen vaihdetta?-Kyllä, luultavasti. Se on hyvinkin mahdollista. Parasta, mitä tähän mennessa on tapahtunut on se, että teknologia, jolla biisejä siiretään analogisilta nauhoilta digitaalimuotoon, on kehittynyt. Toistoteknologia ei ole kehittynyt, mutta ainakin saan ne tallennettua parempitasoisempina kuin ennen. Siinä mielessä odottaminen oli onnistunut valinta. Nyt teen tallennuksia 24 bitillä ja parilla eri nopeudella. Tulevaisuus ei ole digitaaliteknologian vaan jonkun 24/48-tyyppisen jutun, jonka avulla musiikkiin saa paljon enemmän yksityiskohtia ja kuluttaja saa paljon laadukkaamman tuotteen. Ongelma on se, että digitaaliseksi tehty musiikki täytyy muuttaa uuden standardin mukaiseksi ja... itse asiassa se heikentää äänenlaatua, digitaalinen musiikki ei kuulosta uusilla laitteilla yhtä hyvältä kuin nykyisillä. Tämä on erittäin paha ongelma, ja yritän löytää siihen ratkaisun ennen kuin julkaisen täydellisen boksin. Tuosta lausunnosta voisi päätellä, että boksiin tuleva aineisto oli valittuna, mutta aineiston muuntaminen analogisilta nauhoilta digitaaliseen muotoon vielä kovasti työn alla. Olisikohan käynyt niin, ettei Neil onnistunut karsimaan julkaistavaa aineistoa 3-5 cd:n annokseksi eikä levy-yhtiö sitten innostunut isomman paketin julkaisemisesta. Toisaalta julkaistavan aineiston valinta massiivisista nauha-arkistoista ei sekään välttämättä ole ihan pikkuhomma, omat tuotokset kun saattavat olla vähän turhankin rakkaita. Neilin puheet paremmista standardeista herättivätkin sitten pelkoa taas uudesta formaatista ja uudesta muuntamisesta. 2000Niin vierähti sitten kolmisen vuotta, Neilin arkistot pysyivät edelleen tiukasti suljettuina. Vakavammin otettavia huhuja alkoi sitten kuuluakin Buffalo Springfield -boksista. Neilin arkistoista ei muutamaan vuoteen kirjoiteltukaan mitään kunnes sitten vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi asia putkahti taas esille useissa haastatteluissa. Ensin Jody Denbergin haastattelussa 17.3.2000 KGSR-kanavalla kuultiin seuraavia hämmentäviä tietoja: Olemme jo monen vuoden ajan kuulleet, että työstät jonkinlaista historiikkiboksia arkistoistasi. Kyseessä on ilmeisesti erilainen paketti kuin Buffalo Springfield -boksi. Kyseessä on Neil Young -boksi vai mitä oikeastaan on tapahtumassa, koska olemme kuulleet jo monenlaista boksin tulevasta muodosta.- Itse asiassa paketti on jo melkein valmis julkaistavaksi. Se on viimeisessä tuotantovaiheessaan, jälkituotantovaiheessa. Sen muoto tulee olemaan - se ilmestyy laatikossa - neliömäinen, korkea laatikko, jossa on pakkaus cd-levyjä, kaikkiaan kahdeksan cd-levyä. Musiikki levyillä tulee olemaan aikajärjestyksessä levytysurani alusta alkaen. Valintoja tietysti on tehty, kaikkia lauluja siellä ei tule olemaan. Mukana tulee olemaan poimintoja eri aikakausilta, monia tuntemattomia ja ennenjulkaisemattomia ja myös eri versioita. Kiinnostavaksi jutun tekee homman aikajärjestys. Voi todella aistia kasvun ja muutoksen. Paketti tulee myös paljastamaan, mihin kappaleet oikeastaan sopivat, koska hyvin usein nauhoitan lauluja, pidättelen niiden julkaisua kolme tai neljä vuotta, kunnes ne sitten päätyvät levylle. Kun tästä puolesta vapautuu, se ikäänkuin antaa aiemmille levyilleni uuden näkökulman. Mukana tulee olemaan myös joitakin konserttitaltiointeja, yhtenä Crazy Horsen kanssa Fillmore Eastissa nauhoitettu konsertti, jota ei koskaan julkaistu. Myöskin joitakin muita varhaisia konsertteja tulee mukaan. Yksi on jokilaivalla Torontossa soittamani akustinen keikka pienessä kahvilassa, paikalla oli noin 20 ihmistä, lasien kilinänkin voi kuulla. Minä lauloin silloin hyvin pehmeästi, kuulostan hyvin nuorelta ja hyvin avoimelta. No, paketissa on paljon tavaraa aikajärjestyksessä alkaen noin vuodesta 1962 tai 1963 päätyen vuoden 1972 paikkeille. Tämä tulee siis olemaan Osa 1? - Kyllä, siitä tulee Osa 1. Ja mukana tulee myös kirja, jossa on kaikkea mahdollista, se on ikäänkuin erilainen näkökulma kirjaan. Siihen tulee kaikenlaista, mitä meistä on kirjoitettu, minusta ja laulusta ja kaikesta muustakin, kielteistä ja myönteistä. Se kaikki on siinä kirjassa. Sulloimme mukaan kaiken, mitä saatoimme löytää. Se on ikäänkuin kommenteista ja muusta sen tapaisesta kasattu leikekirja, se ei tee mitään johtopäätöksiä. Lisäksi kaiken huippuna mukana on DVD kaikenlaisista filmeistä ja videoista ynnä muusta, joita tein noina vuosina. Se on siis aikajärjestyksessä etenevä DVD, joka kattaa tuon ajanjakson. Mukana on paljon ennennäkemätöntä aineistoa. Alkuperäiset Harvestin levytyssessiot, jotka filmasimme, ”A Man Needs a Maid” ja ”There's a World” -kappaleiden nauhoitukset Lontoon sinfoniaorkesterin kanssa. Mukana on myös paljon ennenjulkaisematonta informaatiota. Kaikki tämä siis yhdellä dvd-levyllä. Toinen mukana oleva DVD on sitten elokuva, jonka myös tein silloin, muistaakseni 1971 tai -72, nimeltään Journey Through the Past. Se sisältää, no, se on eräänlainen kooste-elokuva. - Tämä boksi loppuu siis vuoteen -72. Julkaistaanko se ehkä vielä tämän vuoden lopulla? - Uskoisin, että paketin voi odotella ilmestyvän alkusyksystä. Tässä vaiheessa alkoivat jo boksin mittasuhteet hämmentää. Pelkästään ensimmäinen osa ja siinä jo olisi kahdeksan cd- ja kaksi dvd-levyä. Sisältö kuulosti kyllä upealta, mutta mitähän tuollainen paketti mahtaisi tulla maksamaan. Aika varmalta homma kuitenkin tuntui, kun kerran pakettia lupailtiin jo alkusyksystä kauppoihinkin. Samantapaisia tietoa kohtapuoliin ilmestyvästä boksin ensimmäisestä osasta saatiin myös Soundissa 6/2000 olleesta, David Fricken tekemästä haastattelusta: Young istuu hotellissa Michiganissa. Koska on Crosby, Stills, Nash and Young -reunionrundin vapaapäivä, mies juttelee mielellään valtavasta urakasta, joka on vihdoin saatu päätökseen. Kyse on tietenkin kymmenen vuoden ajan valmistellusta neliosaisesta Neil Young Archives -boksisarjasta. Kukin levypaketeista luotaa Youngin musiikillista elämää pikkutarkasti, ja ensimmäisen osan pitäisi löytyä kaupoista kuluvan vuoden kolmannella neljänneksellä. Kyseinen Volume One, joka koostuu kahdeksasta cd:stä ja kahdesta DVD:stä, kattaa aikajakson 1963-1972. Kokoelma alkaa Neilin ensimmäisistä äänityksistä The Squiresien kanssa ja päätyy vuoden 1972 War Song -singleen. Niin ikään esillä on Youngin klassista, mutta tätä nykyä vaikeasti saatavaa materiaalia Buffalo Springfieldin, Crazy Horsen sekä Crosby, Stills, Nash and Youngin riveissä. Peräti yli puolet tästä studio- ja konserttitallenteita sisältävästä musiikista on ennen julkaisematonta. Kolme kokonaista levyä on pyhitetty kyseisen periodin keikkojen esittelyyn.- Siellä on kaikki sen ajan hyvät ja pahat jutut, sanoo Young avoimesti. - Ja aika moni kuulija tulee varmasti sanomaankin: ”Onpa tässä boksissa paljon kaikkea roskaa”. Mutta kaikki biisit ovat osa sitä kokonaista ja sensuroimatonta tarinaa, jonka haluan kertoa. Boksin kansiratkaisulle Young antaa arvosanan ”aika makea”. - Sarja on suunniteltu siten, että kun kokoat kaikki osat hyllyysi, se alkaa puhua sinulle! Erittäin lupaavalta vaikutti etenkin maininta ”valtavasta urakasta, joka on vihdoin saatu päätökseen”, paketti olisi siis todellakin vihdoin valmiina. Julkaisuajankohtakin oli Fricken haastattelussa samoihin aikoihin kuin Jody Denbergin haastattelussa, vuoden kolmas neljännes eli heinä-, elo- tai syyskuu. Jännitys alkoikin alan harrastajien keskuudessa tiivistyä, joko jo huomenna tärppäisi. Innokkaimmat kävivät tiuhaan kiusaamassa paikallista levykauppiasta, internetin keskustelupalstatkin täytti jännittynyt odotus. Mutta vuoden kolmas neljännes häipyi muistoihin, kohta sen seurana neljäskin neljännes. Yhä ammottivat kauppojen hyllyt tyhjinä ainakin Neilin legendaarisen maineen saavuttaneelle boksille varatun tilan kohdalla. 2001Merkilliseltä tuntui tilanne. Neil oli jo useammassa haastattelussa ilmoittanut suhteellisen tarkan ilmestymisajankohdankin boksille, kaiken piti olla valmiina, mitään ei vain julkaistu. Yksi mahdollinen syy tähän saattaa olla se, että Neil oli löytänyt dvd-audion uudeksi suosikkiformaatikseen. Helmi-maaliskuun 2001 Sound & Vision -lehdessä kerrotaan Ken Richardsonin haastattelussa mm. näin: Ensimmäinen Archives-boksi tulee kattamaan kaiken mitä tein vuodesta 1963 vuoteen 1971. Se on kahdeksan levyn kokonaisuus. Siinä on parhaita paloja levyiltäni sekä paljon ennenjulkaisematonta materiaalia ja joitakin muitakin kiinnostavia juttuja. Se kaikki tulee olemaan dvd-audiona. Samaan aikaan kaikki tuona ajanjaksona julkaisemani levyt tullaan julkaisemaan dvd-audiona. Näin minä sen haluan tehdä, siten että homma menee aikajärjestyksessä koko ajan edeten. Kun kerran on alkanut keräämään levyjä, ne voi hankkia kaikkia, jos todella innostuu hommaan, jos ei, niin sitten voi hankkia vain haluamansa. Mutta homma tulee olemaan järjestyksessä, levyt ilmestyvät järkevällä tavalla.- Milloinkahan mahdamme nähdä ensimmäisen boksin? No, suuri osa työstä on valmiina, mutta en todellakaan osaa sanoa ... Viime vuonna, kun remasteroin kappaleet, muokkasin ne 88.2/24-muodossa hdcd:ta varten. Nyt olen aloittamassa alusta uudelleen dvd-audiota varten. Järkihän tässä lähtee päästä, taitaa olla kolmas kerta, kun muokkaan kaiken uudelleen. Näinköhän siinä sitten todellakin kävi, että ensimmäinen boksi oli jo kantta myöten julkaisuvalmiina kesällä 2000, mutta sitten Neil ihastuikin dvd-audio-formaattiin ja päättikin laittaa koko homman taas kerran uusiksi. Neilin mainitsemat kolme kertaa tarkoittavat ilmeisesti ensin 90-luvun alkupuolella muokkausta cd-muotoon, sitten 90-luvulla loppupuolella hdcd-formaatin ilmestyttyä aineisto muunnettiinkin siihen muotoon ja nyt sitten on menossa levyjen muuntaminen dvd-audioiksi. Tätä puoltaa sekin, että samoihin aikoihin ikäänkuin esimakuna tulevasta Harvest ilmestyi dvd-audiona. Lisäksi heinäkuussa 2003 vihdoin cd:nä julkaistut neljä levyä (On The Beach, American Stars'n Bars, Hawks and Doves ja Re-Ac-Tor) julkaistiin myös dvd-audioina. DVD tuntuu muutenkin olleen viime aikoina kovasti Neilin suosiossa, Greendalestahan julkaistiin kaksikin erilaista lisälevyllistä versiota, joista kummankin lisälevynä oli siis juuri dvd-levy. Lisäksi 17.11.2004 ilmestyi Greatest Hits -kokoelma, josta julkaistiin myös versio, jossa cd-levyn lisäksi on samat kappaleet sisältävä dvd-audio-levy. Onkin veikkailtu, että Harvestin, syksyn 2003 neljän julkaisun ja Greatest Hits'in dvd-audio-versioiden yhtenä julkaisusyynä olisi testata dvd-audion vetovoimaa. Kannattaisiko massiivista pakettia julkaista pelkästään dvd-audiona, jollei kyseisen formaatin levyjä muutenkaan myydä kovin paljoa. Asiaa pohdiskeli vielä Jukka Väänänen Aksentissa 5/2001 olleen laajan Neil-jutun yhteydessä seuraavasti: Jos ”the missing six” on vaivannut Young-faneja vuosikaudet, vähintäänkin samaa voidaan sanoa jo vuosikymmenen ajan lupaillusta Archives-boksista. Tiedot paketin sisällöstä ja koosta ovat vaihdelleet, ja parhaimmillaan Young on kertonut Archivesin olevan 32 cd:n mittainen kokonaisuus! Koko komeus koostuisi useammasta boksista, jotka etenisivät kronologisesti ja mahdollisesti sisältäisivät myös DVD-materiaalia. Harvojen herkuksi on jäänyt myös esimerkiksi minialbumi Eldorado (1989), joka julkaistiin vain Japanissa.Materiaalistahan Youngilla ei ole pulaa: mies on jättänyt julkaisematta kokonaisia albumeja, kun ei ole huvittanut, ja live-bootlegeilla on runsaasti levyttämättömiä biisejä. Konserttitaltiointeja on niitäkin varmaan pari fortknoxillista täynnä. 2004Joulukuun 2004 Uncut-lehdessä olleessa Neil-haastattelussa hän mainitsee boksin olevan "iso ja todella lähellä (big and real close)" sekä Greatest Hits -levyn "asettavan laatukriteerit (sets the bar)" boksille. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa, sitä voi jokainen itse arvailla. 2005Aivan lähellä ei boksi kuitenkaan ollut, koska vielä heinäkuun 2005 loppuun mennessä ei mitään ollut tapahtunut. Heinäkuussa ilmestyi kuitenkin miehen virallisille sivuille tiedote uuden levyn Prairie Wind ilmestymisestä 20.9. Samassa tiedotteessa todetaan: "Archives volume 1 will follow". Odottelemme edelleen Neilin levytyssopimus Reprisen kanssa päättyi syksyllä 2003 ilmestyneeseen Greendale-levyyn. Sopimuksetonta aikaa kesti kaksi vuotta, elokuussa 2005 tuli sitten tieto, että Neil on solminut uuden monta levyä kattavan sopimuksen Reprisen kanssa. Sopimuksen ensimmäinen julkaisu olisi Prairie Wind, jonka julkaisua oli lykätty viikolla eteenpäin, uusi päivämäärä levylle oli siis 27.9. Samassa yhteydessä kun sopimuksesta tiedotettiin, kerrottin myös tärkeän osan sopimusta olevan kauan odotettu julkaisusarja Neilin arkistoista. Reprisen mukaan sarjan julkaisu alkaisi ensi vuonna eli 2006. Rolling Stone -lehden verkkosivuilla julkaistiin 22.9.2005 lyhyt haastattelu, jossa Neil kertoi tulevista Archives-julkaisuista. Hieman järkevämpiin mittoihin paketit ovat pienentyneet, nyt puhutaan useista kahdeksan levyn paketeista, joiden sisältö tulisi olemaan vaihtoehtoisia nauhoitteita, kotiäänityksiä, albumiraitoja, liveäänitteitä ja dvd-levyjä. Ensimmäisen paketin pitäisi ilmestyä vuonna 2006. Paketti pitäisi sisällään Neilin alkuvaiheiden äänitteitä vuodesta 1963 alkaen, mm. Squires ja Buffalo Springfield -nauhoitteita. Mukaan lupaillaan myös Toronton konsertti 19.1.1971, Fillmore Eastin konsertteja 6. ja 7.3.1970 sekä koko Tonight's The Night -levy Lontoon konsertin 5.11.1973 nauhoitteena. Birmingham Post -lehden haastattelussa 10.10.2005 Neil kertoo Archives-paketeista seuraavaa: "Bokseja tulee ilmestymään neljä tai viisi, ensimmäinen osa on kahdeksan levyn paketti esimerkiksi vuodesta 1963 vuoteen 1973, DVD:llä tulee olemaan elokuva.". Melkoisen tuhti paketti olisi edelleenkin tulossa. Marraskuun (numero 102) Uncut-lehdessä Bud Scoppan haastattelussa Neil paljastaa jo tarkkoja tietoja ensimmäisen Archives-boksin sisällöstä (käännös Pekka koskivaara): - Ensimmäinen osa käsittää vuodet 63-73, kahdeksan DVDtä tai kahdeksan CDtä. Vanhimmat kappaleet ovat Aurora ja Sultan (haastattelussa tosin "Aurora And The Sultan", mutta kaksi eri kappalettahan nää on). Sitten kolme tai neljä nauhaa, jotka äänitin -63 levyiksi, joita ei ikinä julkaistu, instrumentaalikamaa. Live-äänitys Toronton Massey Hallista vuodelta -70 - Harvest-materiaalia akustisena ennen kuin Harvest äänitettiin, tehtiin yhdessä David Briggsin kanssa. Briggs halusi levystä akustisen ja sai kohtauksen, kun kuuli Nashvillessä äänitetyn version. Oli hänen mielestään liian sliipattu. Sitten Crazy Horse livenä Fillmore Eastissa 1970, mukana Jack Nitzsche ja Danny Whitten. 16-minuuttinen Cowgirl, 14-minuuttinen Down By The River, Wondering, Winterlong, Everybody Knows This Is Nowhere, Come On Baby Let's Go Downtown. 50 minuuttia DVDllä, huippuhyvä äänitys, primitiivinen. 1968 soitin viikon akustisesti Toronton Riverboatilla, juuri ennen ensimmäisen levyn äänityksiä, Buffalo Springfieldin loppuaikoina. Soitin viisi päivää. Valitsin parhaat otot ja kasasin ne aikajärjestykseen. Minut esitellään siis kaksi-kolme kertaa "Reprise recording artist Neil Young at the Riverboat" - sitten kuuluu, kun lampsin lavalle. 2006Niin vaihtui sitten vuosi eikä Archivesia ilmaantunut vuoden 2005 loppuun mennessä kauppoihin. Maaliskuun 2006 (numero 228) ICE-lehdessä paketin julkaisun ilmoitettiin siirtyvän syksyyn, syystä tahi toisesta. Tarkalleen ottaen lehdessä kerrottiin julkaisuajankohdasta moniselitteisesti, että "ei ilmesty ennen syksyä. Uutta, hyvin hämmentämää tietoa tästä akuutista aiheesta saatiin 20.3.2006. Yahoo-sivustolla julkaistiin Jake Coylen haastattelu, jossa Neililtä ja Jonathan Demmeltä (elokuvan ohjaaja) kyseltiin etupäässä Heart of Gold -elokuvaan liittyviä asioita, mutta tulihan Archives myös esille. Muutama mielenkiintoinen kohta haastattelusta:
Näin siis kertoi Neil ja hämmennys valtasi kansanjoukot oitis. Jos konsertit julkaistaisiin omana sarjanaan, niin mitä sitten jäisi Archives-paketteihin, joita niitäkin mies lupaili neljä tai viisi kahdeksan CD:n pakettia. Yksittäisten konserttien julkaiseminen kukin omana julkaisunaan Dylanin tyyliin kuulosti erittäin järkevältä verrattuna massiiviseen pakettiin, mutta odotetellaan ja ihmetellään. Heinäkuun lopussa ilmestyi Rolling Stone -lehden sivustolla Neilin haastattelu, jossa käsiteltiin myös Archivesia. Julkaisemista Neil totesi, ettei hän tiedä, milloin ensimmäinen osa ilmestyisi, mutta lupaili sen tulevan alle vuodessa. Archives käsittäisi neljä osaa, jokaisessa olisi mukana joukko cd-levyjä (number of CDs in it), videomateriaalia olisi myös runsaasti mukana. DVD-formaatistakin on puhetta. Jälleen hän mainitsee myös Bob Dylanin Bootleg series -julkaisut, mainiten Archives-julkaisujen olevan hyvin samantyyppisiä. Syyskuun alussa ilmestyi Amazon.com-sivustolle myyntiin Neil Youngin ja Crazy Horsen levy Live at Filmore East, julkaisupäiväksi ilmoitettiin 24.10.2006. Pari viikkoa myöhemmin julkaisupäiväksi muutettiin 14.11. Kyseessä olisi legendaariset konsertit Fillmore Eastissa 6. ja 7.3.1970, kaksi konserttia kumpanakin päivänä. Näistä konserteista on ilmestynyt monia bootleg-julkaisuja, mitään neljästä konsertista ei kuitenkaan täydellisenä. Kuulostaa todella hienolta aloitukselta Bootleg series -sarjalla, mutta sitten ilmestyikin muutamille foorumeille epämääräisiä tietoja, että kyseessä olisi vain yhden levyn ja kuuden kappaleen julkaisu eli mitään neljästä konsertista ei julkaistaisi täydellisenä. Ilmoitettu julkaisupäivämäärä pitikin yllättäen paikkansa, 14.11.2006 tullaan muistamaan päivämääränä, jona Neil Youngin arkistot aukenivat. Julkaisu vain ei kovin juhlallinen ollut, ennakkotiedot pitivät paikkansa. Yhden cd:n julkaisu Live at Fillmore East pitää sisällään vain kuusi kappaletta (Everybody Knows This is Nowhere - Winterlong - Down by the River - Wonderin' - Come On Baby, Let's Go Downtown - Cowgirl in the Sand) koottuna edellämainituista konserteista. Itse levy on sinällään loistava dokumentti hienosta konsensertista, 17 vuoden odotuksen jälkeen alku vain tuntui kovin vaisulta. No, tärkeintä on, että arkistot kuitenkin avautuivat. Odottelemme mielenkiinnolla seuraavaa julkaisua. Seuraavasta julkaisusta alkoikin sitten heti kova arvuuttelu, mies itse ei tietenkään mitään virallista tietoa asiasta antanut. New York Timesin Fillmore East -arviossa kerrottiin, että seuraava Archives-julkaisu olisi alkuvuodesta 2007 ilmestyvä yhden levyn konserttijulkaisu, jota seuraisi syksyllä 2007 kahdeksan levyn boksi, joka kattaisi vuodet 1963-1971 sisältäen sekä julkaistuja että julkaisemattomia kappaleita ja liveäänityksiä. 2007Tammikuussa alkoi liikkua huhuja seuraavasta Archives-julkaisusta, se olisi yhden cd:n julkaisu Massey Hallin soolokonsertista, joka pidettiin 19.1.1971. Julkaisupäiväksikin tiedettiin 13.3.2007. Tammikuun lopussa ilmestyi Neilin omille sivuillekin jo tiedotus, että seuraava Archives-julkaisu olisi Massey Hallin konsertti, 1 cd, mukana olisi myös konserttiesityksiä sisältävä dvd. Julkaisupäiväksi kerrottiin 13.3.2007. Hieman yllättäen (kun kerran Neilin arkistoista on kyse) ilmoitettu aikataulu pitikin paikkansa. Live at Massey Hall 1971 ilmestyi 13.3.2007, levy kattaa kyseisen konsertin (Toronto 19.1.1971) kokonaan, mukana tulee myös live-dvd samasta konsertista. Loistava konsertti ja loistava julkaisu. Loppuvuosi menikin sitten odottelun ja epämääräisten huhujen merkeissä, uusia arkistojulkaisua ei kauppoihin ilmestynyt. 2008Tammikuun lopussa Neil kertoi eri lehtien haastattaluissa, että Archives (ilmeisesti ensimmäinen boksi) ilmestyisi aivan varmasti tänä vuonna. Formaatti vain oli taas kerran vaihtunut, nyt tulossa olisi Blue-Ray- ja DVD-levyjä, ei ollenkaan cd-levyjä. Maaliskuun lopussa tihkui uutta tietoa miehen julkaisusuunnitelmista. Arkistojen avaamisessa aloitettaisiin uusi sarja, joka sisältäisi julkaisematta jääneitä albumeja. Ensimmäisenä vuorossa olisi Toast-levy, jonka Neil levytti Crazy Horsen kanssa vuonna 2000. Näistä sessioista ainoastaan kappale Going Home päätyi Are You Passionate? -levylle. Milloin Toast-levy sitten tulisi, sitä ei meille kuolevaisille paljastettu. Amazon-sivustolla levy oli jo keväällä tarjolla, julkaisupäivämääräksi ilmoitettiin 8.7, mutta eipä vain ilmestynyt. Syksyn mittaan liikkui erinäisiä huhuja Archivesin ensimmäisen paketin julkaisusta, loppuvuodesta ilmoitettiin julkaisun siirtyvän alkuvuoteen 2009. Lokakuun lopulla paketti tuli jo myyntiin Amazon-sivustolle, julkaisupäivämääräksi ilmoitettiin 27.1.2009. Pakettia oli tarjolla kahdessa muodossa, 10 blu-ray -levyä (389 euroa) sekä 10 dvd-levyä (310 euroa). Sisällöstä ei ollut tarkempia tietoja. Lokakuun alussa tuli myös tietoja seuraavasta NYAPS-julkaisusta (Neil Young Arcives Performance Series), joka olisi nimeltään Sugar Mountain Live, levyn pitäisi sisältää kappaleita Neilin Canterbury Housen soolokeikoilta 9. ja 10.11.1968. Levy julkaisupäiväksi luvataan 24.11.2008, levyllä olisi Massey Hall -julkaisun tapaan cd ja video-dvd. Vain pienellä viiveellä ilmoitetusta päivämäärästä uusi Neil Young julkaisu, Sugar Mountain: Live At Canterbury House 1968 ilmestyikin sitten kauppoihin 2.12. Levyllä on 14 kappaleen kooste Neilin kahdesta sooloesiintymisestä Canterbury Housessa, Ann Arbourissa Michiganissa 9. ja 10.11.1968. Mukana tulevalla dvd-levyllä on live-versiot samoista kappaleista, samantyyppinen julkaisu kuin Massey Hall. Heti Sugar Mountain -levyn ilmestymisen jälkeen tulikin sitten seuraava uutinen Archvies-boksin julkaisusta, yllättäen se siirtyy taas eteenpäin, uuden tiedon mukaan huhti- tai toukokuulle 2009. No, mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa on. Syksyn mittaan tuli myös tietoja Neilin visioista boksin lisämateriaaleista. Ajatuksena olisi, että boksin jatkeeksi voisi verkkoyhteydellä ladata blu ray -soittimen kiintolevylle loputtomasti lisämateriaalia. Valitettavasti vain tavallisissa blu ray -soittimissa ei ole tarjolla verkkoyhteyttä eikä kiintolevy, Neil suosittelikin parhaaksi toistolaitteeksi boksilleen Playstation 3 -pelikonsolia. 2009Maaliskuun lopussa saatiin taas uutta tietoa ensimmäisestä Archvies-boksista. Julkaisupäivämääräksi ilmoitettiin 2.6.2009. Formaatteja olisi tarjolla joko Blu-ray-, DVD- tai CD-boksi. Kappalelistakin jo saatiin. Paljon ennestään julkaisemattomia kappaleita, vielä enemmän julkaistuja. Epäilyjen vastaisesti boksi (tai boksit) ilmestyivätkin kauppoihin ilmoitettuna päivänä, 2.6.2009. Boksista ilmestyi kolme versiota: 10 Blu-ray-levyn, 10 dvd-levyn ja 8 cd-levyn paketit. Ennestään julkaisemattomia kappaleita on levyillä noin kolmannes kokonaismäärästä. Marko Väyrysen artikkeli Archives 1 - boksista Ensimmäisen boksin ilmestymisen jälkeen ei jouduttu kauaa odottamaan seuraavaa arkistojulkaisua. 8.12.2009 ilmestyi kauppoihin Dreamin' Man Live, 10 kappaleen kooste eri konserteista vuonna 1992 tallennettuja esityksiä Harvest Moon -levyn kappaleista. |