Etusivulle Neil Young - better to burn out than fade away
Levyarvostelut

Neil Young: Journey Through The Past

Kuka on Neil Young?

Olisiko tätä juttua voinut enää hölmömmin aloittaa - kaikkihan tuntevat Neil Youngin. Jos et tunne Neil Youngia, niin olet ilmeisesti ostanut Musan takakannen harhauttamana vahingossa typerän musiikkilehden, vaikka olitkin aikonut nauttia Jymy-sarjakuvista. Kaikki musiikkidiggarit tuntevat Neil Youngin - ja monet muutkin.

Joskus taannoin Neil Young ja Graham Nash kävelivät Hollywoodin aurinkoisella Sunset Stripillä. (Tämä on tosikertomus.) Yhtäkkiä heidän viereensä ajoi poliisiauto ja muutama innokas syöksyi ulos autosta pysäyttäen Youngin ja Nashin. (Jännitys tiivistyy.) Ilman mitään syytä - paitsi juuri sitä kaikkein ilmeisimpää - poliisit tutkivat läpikotaisin nämä kaksi rauhalista sunnuntaikävelijää. Nashilta löytyi rahaa 8000 dollaria käteistä (minäkin olen päättynyt ruveta isona rock 'n' roll -tähdeksi) ja Youngilta pakkaus Stars & Stripes -sätkäpapereita - siinä kaikki. Poliisit eivät kiinnittäneet pienintäkään huomiota Nashin mukanaan kantamaan isoon rahatukkuun, mutta utelivat Youngilta, mihin tarkoitukseen sätkäpaperit oikein olivat. Young virnisteli ähäkuttimaisesti ja murjaisi sitten jonkun älykkään ja tilanteeseen sopivan huulen.

Nuo Hollywoodin jeparit tiesivät aivan varmasti, kuka Neil Young oli - ei kai kukaan enää väitä, ettei tunne Youngia?

Neil Young on suuren luokan tähti. Ja hyvä niin - onhan hän loistava laulaja ja lauluntekijä, yksi todellisista huipuista. Onko hän hyvä elokuvantekijä - sitä en tiedä. Ku-klux-klaanin asuissa ratsastavat hahmot levyn kannessa ovat ilmeisesti hänen elokuvastaan. Mikä on Neil Youngin sanoma? Onko se tarpeeksi voimakas, uskotaanko häntä?

Neil Young yhteiskuntakriitikkona tekee minut jollain tapaa surulliseksi. Hänen päämääränsä ovat puhtaat ja hienot, se on selvä. Mutta entä sitten? Hän on yksinäinen ratsastaja Lohduttomuuksien Kujalta, vilpitön laulaja ja maailmanparantaja. Dylan oli kansalaisoikeusliikkeen ulkonainen symboli, pyhä keulakuva, joka sävelsi liikkeen taistelulauluja, mutta Dylaninkaan laulut eivät muuttaneet maailmaa. Neil Youngin lauluja hyräilevät miljoonat amerikkalaiset, mutta oppivatko he niistä? Miljoonat plastiikkiamerikkalaiset pysyvät miljoonina plastiikkiamerikkalaisina. Nixon valitaan uudelleen ja uudelleen ja viimeisten tietojen mukaan amerikkalaisten opiskelijoiden enemmistö on konservatiiveja - opiskelijaradikalismi on vähenemässä.

Mikä on taiteilijan tehtävä yhteiskunnan muuttamisessa? Elää pelkästään taiteelleen irrallaan yhteiskunnasta, huomioimatta siinä tapahtuvia vääryyksiä? Toimia ajan ilmiöitä heijastavana peilinä, paljastaa epäkohtia, mutta jättää ratkaisut muille. Osallistua itsekin muutoksen aikaansaamiseen?

Neil Young ja monet muut hakevat noihin kysymyksiin parhaillaan vastauksia. He eivät ole meitä vastaan, mutta ovatko he meidän puolellamme? Vasta sitten kun he löytävät oikeat vastaukset, alan uudelleen uskoa rock 'n' roll -unelmaan.

Tähtiä? - Kolme? Viisi?

Tapio Korjus, Musa 2/1973, s. 45

- Teksti julkaistu sivustolla kirjoittajan luvalla -
- Kopiointi ilman kirjoittajan lupaa kielletty -


Time Fades Away -levyn arvosteluja -->