Kun varhaisemmista bändeistään jo tunnetut David Crosby, Stephen Stills ja Graham Nash löivät vuonna -68 äänensä ja kitaransa yhteen, syntyi Crosby, Stills & Nash, ensimmäisiä ns. "superyhtyeitä". Kun joukkoon liittyi seuraavana vuonna Neil Young, nelikko nousi pian maineensa huipulle. Suosio toi mukaan omat paineensa ja egojen yhteenotot saivat aikaan sen, että kvartetti siirrettiin käytännössä hyllylle josta se otettiin alas vain harvoin, kun kaikille osapuolille niin sopi. Ajatus miesten kokoontumisesta yhteen ei ole enää viime aikoina tuntunut kovin todennäköiseltä, mutta kuinka ollakaan, juuri ilmestynyttä albumia Looking Forward seuraa alkuvuodesta USA:n kiertue ja näin on yksi rockin dinosaurus jälleen herätetty henkiin. Graham Nash oli loukannut jalkansa, joten pohjoismaisen median kohtasivat Tukholmassa Crosby, Stills ja Young.

Rennolla päällä selvästi oleva Stills saapuu lehdistötilaisuuteen kitaran kera ja näppäilee alkajaisiksi parit bluessoinnut huoneelliselle mediaväkeä. Viime hetkessä perutut pienimuotoisemmat haastattelusessiot kertovat kuitenkin, että isojen tähtien diivailukaan ei ole miehille vierasta. Kaikki ovat äänessä tasapuolisesti, vaikka he yksissä tuumin toteavatkin, että poissaoleva Nash hoitaa PR-hommat paljon paremmin kuin he.

Bändin edellinen, vuonna -88 ilmestynyt albumi American Dream ei ollut valtaisa arvosteluja myyntimenestys ja kun kolmikolta kysytään, mitä se nyt tuumaa edellisestä levystään, vastaukset ovat saman suuntaisia.

- Olemme mielestäni nyt panneet reilusti paremmaksi, Crosby sanoo. Olen kiitollinen että se levy pystyttiin tekemään, mutta nyt meillä on paljon vahvempia lauluja ja me olemme paljon vahvempia tyyppejä.

Heikoin lenkki oli tuolloin nimenomaan David Crosby. Neil Young valottaa levyn syntyä näin:

- Se levy tehtiin siksi, että olimme sopineet Davidin kanssa, että teemme levyn kunhan hän pääsee eroon huumeista. Niin kävi ja levy tehtiin, ehkä se oli liian aikaista tai ehkä se ei ollut tarpeeksi hyvä syy levyn tekemiseen, mutta oli miten oli, me teimme sen levyn. Meillä on nyt kaksi hyvää levyä, ensimmäinen ja viimeinen, hän kuittaa.

Looking Forward ei ainakaan vedä nelikon nimeä lokaan. Levy kuulostaa tuoreelta, mutta ei modernin teknologian ehdoin. Yleisvaikutelmana on positiivisuus, yksi yhtyeen tavaramerkeistä.

Vuonna -70 ilmestynyt, satoja studiotunteja vaatinut Dejá Vú sinetöi kvartetin maineen ja sen nimeen vannotaan pitkälti yhä. Miten heidän yhteistyönsä studiossa on muuttunut vuosien varrella?

- Olemme tietenkin tulleet paremmiksi alallamme, mutta olemme myös langenneet koneiden liikakäyttämisen ansaan, Stills sanoo. - Otimme siitä opiksemme, tällä kertaa otimme käyttöön vanhoista tempuistamme parhaat ja panimme koneiston toimimaan eduksemme, joten levy kuulostaa hyvin eloisalta. Lauloimme lähes kaikki harmoniat yhden mikin ympärillä.

- Yritimme välttää bisneksestä puhumista, Crosby kertoo. - Siitä tuntui olevan apua, kunpa olisimme oppineet tuon läksyn jo paljon aikaisemmin. Keskityimme aina kulloinkin edessämme olevaan lauluun emmekä ajatelleet mitään muuta.

- Kuten laulussa No Tears Left sanotaan, pysyttelimme erossa pyhistä lehmistä ja tartuimme hetkeen, Stills jatkaa.

Vielä kypsässä iässä isäksi tullut Crosby on tehnyt laulun Dream For Him kirjaimellisesti uusi sukupolvi mielessään ja on selvästi ylpeä lapsistaan.

- Sitä yrittää kirjoittaa lauluja joihin kaikki voivat samaistua ja kaikki, jotka ovat joskus rakastaneet lasta ovat joutuneet esittämään itselleen laulun kysymykset. Pidän siitä, kun pystyn koskettamaan tuollaista universaaliutta.

Bändin omaleimaiset lauluharmoniat kajahtavat levyllä komeasti, mutta myös Stillsin ja Youngin pitkät perinteet omaava soolokitaravuorottelu pääsee esille. Miehet loivat tavaramerkkinsä jo 60-luvulla, Buffalo Springfieldin riveissä.

Young ja Stills ovat kokeneet yhdessä nousuja ja laskuja. mutta nyt tiet ovat jälleen käyneet yksiin.

- Meillä kahdella on erilainen tausta kuin muilla, sillä me soitimme yhdessä jo hyvin nuorina, kun vasta opettelimme ja opimmekin silloin paljon, Young valottaa heidän suhdettaan. - Nyt hyödynnämme tuota potentiaalia ja kehitymme entisestään. Meidän musiikillinen suhteemme on erittäin hyvä, siinä on sähköisyyttä ja luontevuutta. Olemme kuin veljiä.

- You're my brother from a different mother, Stills heittää.

Veljekset ovat uppoutuneet viime aikoina Buffalo Springfieldin perintöön myös konkreettisemmin, sillä he ovat koostaneet varhaisen bändinsä tuotannosta CD-boksia. joka toimi yhtenä aasinsiltana myös CSN & Y -yhteistyön lämpenemiselle.

- Se on ollut työn alla jo pitkään [kuten myös Youngin oma CD-historia. - toim. huom.] ja halusin lopuksi Stevenin mielipiteen, mitä biisejä mukaan pitäisi ehdottomasti ottaa ja mitä ei missään nimessä. Niinpä hän tuli paikalle ja seuraavalla kerralla mukana oli myös Ritchie Furay.

- Emme saaneet aikaan kovinkaan montaa hyväsoundista levyä, tiesimme kyllä mitä halusimme, mutta se ei päätynyt sellaisena nauhalle, mutta nauhojen kuunteleminen oli tunnepitoinen elämys.

- Soitimme upeasti livenä, mutta jotkut levyt kuulostavat kuin ötökkäorkesterilta. Stills jatkaa.

- Levyihin on tottunut kun ne ovat mitä ovat ja ne ovat olleet olemassa vuosia ja kun muuta kuunneltavaa noista ajoista ei ole, Young toteaa. - Mutta kun teimme noita levyjä, olimme hyvin turhautuneita kun jälki ei kuulostanut meidän lavalla aikaansaamaltamme isolta soundilta ja beatilta.

- Eikä se ollut myöskään niin rentoa kuin lavalla, Stills lisää. - Tuottajiemme ohje tuntui olevan, "liian pitkä, soittakaa nopeammin".

Alussa CSN & Y niitti mainetta myös live-esiintymisillään, mutta kun nelikko teki viimeksi kiertueen vuonna -74, se oli ensimmäisiä todella isoja stadionkiertueita ja sai osakseen myös arvostelua. Oliko se jälkeenpäin ajatellen virhe, pystyykö yleisö nauttimaan musiikista noin isoissa paikoissa?

Crosby ja Stills sanovat nauttineensa kiertueesta. - Nyt sen voi tehdä paljon paremmin, koska teknologia on kehittynyt, Crosby sanoo. - Screenit mahdollistavat näkemisen ja äänentoistolaitteet ovat 100 %:sesti parempia kuin silloin, olosuhteet ovat nyt paljon paremmat ja uskon, että pystymme tekemään isoissa paikoissa shown joka panee sukat pyörimään jaloissanne.

Stills sanoo nauttivansa myös ulkoilmassa soittamisesta mutta muistuttaa, että tuleva kiertue viedään läpi baseball-areenoilla. Young näkee suuruudessa myös vaaroja.

- Toisaalta isoissa paikoissa soittaminen on vaarallisille vesille astumista, koska meillä on tarjottavanamme rokkaamisen lisäksi myös intiimiyttä, Young muistuttaa. - On vaarana, että äänentoisto ja koko juttu ylikorostuvat, että soittaa enemmänkin yleisölle kuin paneutuu itse musiikkiin, on monia vaaroja muuttua areenarockbändiksi.

- Mutta jos isossa paikassa saa hyvän menon päälle, se on hieno juttu, sillä silloin kaikki lähtevät mukaan ja se on hienoa. Meillä on kyky saada yleisö mukaamme, sillä olimme mukana, kun musiikki oli ainutlaatuinen, henkilökohtainen juttu artistin ja yleisön välillä. Nyt musiikki on valtavaa biljoonabisnestä eikä sellaista kuin 60-luvulla ja me tiedämme sen, mutta me olemme mitä olemme, joten yritämme yhä muodostaa tuon alussa luomamme siteen yleisöön.

Takavuosien kiertueilla CSN & Y:n ohjelmisto on ollut hyvinkin laaja ja yllätyksellinen. Miten on tämän kiertueen laita?

- Toivon että soitamme uuden levyn lähes kokonaan, koska se on hienoa materiaalia soittaa, Crosby sanoo.

- Ja minä haluan päästä käsiksi pariin Neil Youngin soolobiisiin, Stills jatkaa.

- Joku taisi laskea, että me neljä olemme tehneet yhteensä jotain 900 laulua, Crosby sanoo. - Noin 400 niistä on Neilin (naurua), mutta onhan meillä biisejä, varmaan 200 joita voisimme soittaa yhdessä. Toivon että harjoittelemme niin monia lauluja kuin pystymme, jolloin voimme vaihdella niitä tilanteen mukaan, koska se olisi terveintä ja uskaliainta ja hauskinta.

Huhtikuulle jatkuvan USA:n kiertueen jatkoa ei ole vielä lyöty lukkoon. Crosbyn mukaan jatko riippuu pitkälti ensimmäisen vaiheen kokemuksista; intoa saattaa löytyä yhteistyön jatkamiseen joko lavalla tai studiossa. Tai sitten ei - kvartetin häilyvän menneisyyden tuntien jatkolta ei kannata tässä vaiheessa odottaa liikoja.

Woodstock-elokuva vangitsi Crosby, Stills, Nash & Youngin ikuisesti rauhan ja rakkauden ajan ikoniksi. Mitä he ajattelivat, kun meininki Woodstockin lämmlttelybilelssä meni hulinaksi?

- Syy on täysin järjestäjien, Stills jyrähtää. - Ei voi ahtaa liikaa nuorisoa paikkaan, kiskoa ylihintaa vedestä ja soittaa heille samalla äänekkäintä, vihaisinta musiikkia, riistää heitä ilman, että he kapinoisivat vastaan.

- Jos käyttää nimeä pelkkänä mainosvälineenä, se ei tarkoita, että jotain hämärästi alkuperäisen jutun kaltaista tapahtuisi, Crosby sanoo. - Paikka oli ohari ja he ansaitsivat kaiken mitä heille tapahtui.

- Minä soitin myös siinä toisessa, mikä tapahtui Yasgurin farmilla [Crosby, Stills & Nash esiintyi myös vuoden -94 Woodstockissa. - toim. huom.] ja silloin nuoriso sai hyvän diilin, eivätkä he polttaneet mitään. Tai, no, ei se noinkaan ole. (Naurua) Polttivat he joitakin pikkujuttuja, mutta heillä oli erittäin mukavaa.

- Musiikki ei ollut vikana tässä Woodstockissa, vaan kyse oli ahneudesta, Young jatkaa. Tapahtuman kutsuminen Woodstockiksi antoi tavallaan ymmärtää, että kyse oli rauhasta, rakkaudesta ja musiikista ja sen he olisivat voineet toteuttaa jopa noissa surkeissa tiloissa, jos he olisivat olleet avoimia eivätkä rahastaneet jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Paikkaan ei saanut tuoda mitään, juomia piti jonottaa kuumuudessa, tavaroista kiskottiin ylihintoja, tilat olivat huonoja. Nuoret huomasivat että heitä narutettiin ja tilanteesta olisi voinut tulla paljon pahempikin.

Woodstock-sukupolven ihanteet kokivat kolauksia myös yksilötasolla, kun tähteys sai yliotteen terveestä järjestä. CSN & Y:kään ei ansoilta välttynyt, eniten kuuluisuuden kirot ovat koetelleet David Crosbya, jonka yksityisestä huumehelvetistä kertova omaelämäkerta Long Time Coming on rankkaa luettavaa.

- Heittäydyin virran vietäväksi ja menin pitkäksi aikaa sekaisin, Crosby myöntää. - Huomasin, että parhaat asiat torjua sekaisin menoa ovat perhe, joka pitää jalat maassa hienolla tavalla, ja oikeassa maailmassa oleminen ja siinä asioiden tekeminen, kuten purjehtiminen ja sukeltaminen.

Crosby, Stills & Nash -kolmikko on ollut viime vuosina aktiivinen, mutta myös triolla on muita soittokumppaneita.

- Minäkin soitan bluesbändini kanssa ja tarvitsen molempia bändejä, Stills lisää. - Mitäs siitä, hienoja bändejä kaikki.

David Crosbyn varaventtiilinä on ollut CPR. "beibibändi" jossa soittaa myös hänen poikansa James, jonka kanssa isä kirjoittaa myös lauluja ja jota hän kehuu loistavaksi muusikoksi.

- Kun aloitimme, kutsuimme itseämme ensin Crosby, Stills & Nashiksi ja sitten Crosby, Stills, Nash & Youngiksi, Young lausuu. - Koska halusimme siihen aikaan olla vapaita tekemään sitä mitä halusimme, emmekä jäädä nalkkiin yhteen bändiin, sillä olimme kaikki jo olleet bändeissä ja huomanneet, etteivät ne kestä ikuisesti joten miksi sitoa itseään. Niinpä loimme jotain isoa johon voimme palata, ja niin teimmekin. Aina silloin tällöin lennämme muodostelmassa niin kuin nyt. Palaamme toisinaan emoalukselle, mutta suuren osan ajasta teemme tutkimusmatkoja. Meillä on yhteiset juuret jotka ovat kuin siteitä, joita on vaikea kieltää.

Aina muodostelman kokoaminen el ole sujunut helposti. Kuinka usein nelikko on ryhtynyt levyntekoon ja joutunut toteamaan, että tällä kertaa ei tullut mitään?

- Ei montakaan kertaa, Crosby aloittaa varovasti.

- '74 niin tapahtui, Young muistaa.

- Niin on tapahtunut kerran, Young lausuu.

Kerranko vain? kysyjä toistaa.

- Nooh, ehkä kaksi, Young myöntää. (Naurua) .

Crosby, Stills, Nash & Youngin ailahtelevaiset vuodet