Etusivulle Neil Young - better to burn out than fade away
Englanninkieliset kirjat

Kevin Chong: Neil Young Nation

Neil Young Nation on matkakertomus kirjan kirjoittajan ja hänen ystäviensä automatkasta Kanadasta Yhdysvaltoihin ja sieltä takaisin lähtöpisteeseen syksyllä 2004. Kolme viikkoa kestävän ja yhteensä 14 000 km:n rengasmatkan aikana Kevin Chong tallensi mini-diskille mieleen nousseita ajatuksia, tunnelmia ja tekemiään haastatteluja. Näiden muistiinpanojen pohjalta hän kirjoitti tämän eräänlaisen "on the road"-kirjan, jossa liikkeellä pitävänä voimana oli ja on Neil Young.

Chongin ja hänen seurueensa päämääränä on matkata samoja reittejä sekä tutustua paikkoihin, missä Neil Young liikkui uransa alussa Kanadan puolella. Kanadan läpi ajelun jälkeen joukkio seuraa Neilin legendaarista automatkaa Torontosta Los Angelesiin, minkä Neil teki 60-luvun puolessa välissä kohti (tuolloin vain Neilin ajatuksissa ja unelmissa ollutta) mainetta ja kunniaa.

Chong pohtii ja kirjaa Young-faniuttansa ja sen perimmäisiä syitä osuvasti. Haastateltavistaan hän ei sen sijaan saa juurikaan kiinnostavaa tuumittavaa irti. Harmi sinänsä, sillä Chong jututtaa reissun aikana mm. Youngia ihan uran alkuaikoina äänittänyttä Ray Delatinskya ja Kanadan 60-luvun rock-scenestä paljon tietävää John Einarsonia. Delatinsky ei ole kovinkaan innokas puhelemaan mitään. Kertoo odottelevansa mahdollisia rojalteja, kunhan Youngin Archives-paketti näkee päivänvalon. Muutama hänen äänityksensä Neilin Kanadan vuosilta olisi tulossa Archives-kokoelmaan mukaan. John Einarson kertoo lyhyesti mm. kirjoittamansa Don't Be Denied -kirjan (mainio kirja Youngin alkutaipaleesta ja Kanadan vuosista) synnystä ja Youngin tapaamisesta.

Chongin tapaamat Young-fanit ovat lähes kaikki "Rust-listalaisia". Rust List on internetissä toimiva keskustelupalsta, jossa puidaan Youngin tekemisiä antaumuksella tuhansien viestien kuukausivauhdilla. Osa näistä Young-intoilijoista kutsuu itseään nimityksellä "rustie". Parhain tai pahin, miten vain, "rustie" kertoo (tosin hieman häpeillen) Chongille kokoelmassaan olevan Neilin hiuksiakin.

Chong kertailee ja lainailee kirjan (ja automatkan) edetessä hyvin paljon Einarsonin ja jonkin verran Jimmy McDonoughin kirjojen faktoja pohdiskellessaan Neilin elämänvaiheita ja musiikkiuraa. Matkan loppusuoralla, vuoden 2004 Farm Aidissa, Chong pääsee jo fyysisestikin lähelle Neil Youngia, muttei tunne tarvetta käydä tekemään lähempää tuttavuutta. Hän pelkää mieleen luomansa Young-kuvan sortuvan kertaheitolla tai mokaavansa tilanteen, joten hän kokee paremmaksi pysyä pelkästään tarkkailuetäisyydellä.

Yhtä asiaa ihmettelen kirjan edetessä. Miksi ihmeessä syömisistä pitää mainita vähän väliä? Jos vähän liioittelen, niin tuntuu hetkittäin kuin lukisi mitä tahansa Enid Blytonin Viisikko-kirjaa. Ruokailuhommiin liittyy myös pienen Suomemmekin vilahtaminen kirjassa. Ensimmäisellä kerralla retkiporukka on syömässä aamupalaksi suomalaisia pannukakkuja, "finnish pancakes" ja toisella kertaa ryhmä on pienessä ruokapaikassa syömässä pitsaa ja katsomassa televisiosta World Cupin loppuottelua Suomi vs. Kanada. Olisipa Chong syömishommien tarinointiin käyttämänsä tilan sijasta kynäillyt kirjaan lisää omia ja Neil-fanien ajatuksia Neilistä ja Neil Young -faniudesta. Tällöin tällä kirjalla olisi ollut voinut olla enemmänkin annettavaa Neil-kirjojen joukossa.

Kun kerran tällä eineslinjalla ollaan, niin… Chongin sujuvasti kirjoittama Neil Young Nation menee välipalakirjana tuhdimpien ja täyttävämpien Neil-kirjojen ohessa. Paikoin hyvästä ja rennosta meiningistä huolimatta Neil Young Nationia ei voi kuitenkaan luonnehtia suureksi lukuelämykseksi tai sisällökkääksi Neil-kirjaksi.


Marko Väyrynen

- Teksti julkaistu sivustolla kirjoittajan luvalla -
- Kopiointi ilman kirjoittajan lupaa kielletty -