Erinomainen teos fanille, joka haluaa tietää aika paljon mutta ei kuitenkaan liikaa Neilistä. Downing saa maalattua Neilistä yllättävän kiinnostavan kokonaiskuvan, vaikka ei ole miestä koskaan edes tavannut. Downingin suurin vahvuus on kertoa olennainen typistetysti, lauluja ja albumeita puhkianalysoimatta. Näin tilaa jää myös Neilin eri elämänvaiheiden esittelylle.

Kirja käsittelee Youngin uraa kirjan julkaisuvuoteen 1993 saakka.

Youngista on julkaistu yllättävän vähän kirjoja, kun ottaa huomioon hänen tärkeytensä, värikkyytensä ja pitkän uransa. Johnny Roganin ja Youngin isän teoksen on loppuunmyyty jo vuosia sitten, joten David Downingin lähes reaaliajassa oleva elämäkerta ilmestyy sopivaan väliin, varsinkin kun Young on juuri omalla urallaan katsomassa taaksepäin ja koostamassa massiivista arkistomateriaalipakettiaan.

Downing on uppoutunut aiheeseensa kunnioitettavalla perinpohjaisuudella; hän tuntee bootlegit ja keskeisimmät toistaiseksi julkaisemattomat laulut, ja vaikka Young itse ei olekaan hänelle puhunut, tekijä on osannut hyödyntää kymmeniä vuosien varrella tehtyjä haastatteluja ja poimia niistä olennaisen. Analyysit levyistä ovat teräviä, lauluja ei selitetä puhki tai tyydytä helppoihin ratkaisuihin - kirjoittaja tajuaa, että miehen monisärmäistä ja ristiriitaista persoonaa ei kerta kaikkiaan voi pukea yhteen kaapuun.

Vaikka Downing on selvästi Youngin musiikin ystävä, hän ei suhtaudu kohteeseensa kritiikittömästi, vaan pohdiskelee tarkoitusperiä monelta kantilta. Young saattoi ottaa Bruce Palmerin Transbandiinsa korvaukseksi siitä, että basistin suunnittelema Buffalo Springfield -reunion kaatui Youngin vastustukseen, antaa sitten tälle kenkää juopottelun vuoksi, mutta ottaa taas takaisin, ei niinkään säälistä kuin pakosta, kun kokeillut tuuraajat eivät istuneet kokoonpanoon ja kiertue oli buukattu valmiiksi.

Downing valottaa Youngin levyjen syntyä kiintoisasti ko. ajan hengellä ja Youngin yksityiselämän tapahtumilla. Hän ei juurikaan viljele triviatietoa, vaan keskittyy olennaiseen; hän ylistää kohteensa omalaatuista huumorintajua, mutta väläyttelee omaansa hyvin hillitysti. Se tekee A Dreamer Of Picturesista hieman akateemisen, mutta ei kai kukaan ota tietokirjaa käteensä ja odota purskahtavansa nauruun.

David Downing on kirjoittanut erinomaisen tietoteoksen aiheesta Neil Young.

Jukka Väänäsen arvostelu käsitti sekä David Downingin kirjan A Dreamer of Pictures että John Einarsonin kirjan Neil Young: Don't Be Denied, "The Canadien Years"

Niin arvostettu ja juhlittu artisti kuin Neil Young on, hänen urastaan ei ole kirjoitettu yhtään näkemyksellistä ja syventävää teosta. Johnny "Morrisseyn kaveri" Roganin ja Neilin isipappa Scott Youngin teoksia en ole koskaan edes nähnyt ja yhdestä aiemmin lukemastani elämäkerrasta (kirjoittaja muistaakseni Carole Dufrechou) ei jäänyt minkäänlaista muistikuvaa.

Erinomaisen teoksen kirjoittaminen Neil Youngista on vieläkin tekijäänsä odottava haaste. Olisipa John Einarson kirjoittanut myös A Dreamer Of Picturesin; Downingista ei tehtävään tunnu olevan.

John Einarson onnistuu Youngin nuoruusvuosien ja uran alun valottamisessa kiitettävästi. Ainoa harmittelun aihe tarkkanäköisessä kirjassa on se, että Youngin mielenkiintoisimmat musiikilliset retket alkavat 60-luvun loppupuolelta eli osapuilleen siitä, mihin Don't Be Denied päättyy. Triviatietoa tarjotaan enemmän kuin riittävästi - tiesittekö esimerkiksi, että elokuvaan Tanssii susien kanssa vuokrattiin puhveleita Youngin farmilta?

A Dreamer of Pictures alkaa sanoilla "Neil Young was born in Toronto General Hospital on 12th November 1945, the second son of Scott and Edna Young" ja päättyy iänikuiseen fraasiin "long may he run" (johon olen itsekin syyllistynyt). Ääripäät kertovat kiusallisen selvästi, mitä Downingin kirjalta on odotettavissa. A Dreamer Of Pictures (lainaus Cinnamon Girlistä) tarjoaa varsin kuivakkaa, vanhoista haastatteluista poimittua tietoa. Young-noviisille hyvä teos, mutta laajempaan oppimäärään ehtineelle pienoinen pettymys.

Downing luettelee kiitettävällä tietämyksellä Youngin tärkeimpiä julkaisemattomia kappaleita, mutta kai olisi ollut liikaa vaadittu, että (ylihinnoiteltuun) kirjaan olisi liitetty artistin täydellinen diskografia sekä elokuva- ja videoluettelo, mahdollisesti myös informaatiota laadukkaimmista bootlegeista? Ehkä suhtaudun kirjaan liiankin jyrkästi - sujuvaa luettavaa teksti toki on - mutta Youngin huikea musiikillinen ura ansaitsee perinpohjaisemman ja tarkemman käsittelyn.

Oma lukunsa on Downingin tapa analysoida Youngin biisejä. Like A Hurricanen soolon esittely menee vielä hellyttävänä diggarin vaahtoamisena (tai varoituksena liian monien ruohosätkien vaikutuksesta), mutta oma suosikkini on herran näkemys Youngin ainoasta ykkössinglestä, Heart Of Goldista: "if puppies could be made into music, they would sound like this". Arf arf.

Molempia kirjoja myy ainakin Euro Publications Helsingin Lönnrotinkadulla.