Huhti-toukokuussa Neil kiertää Eurooppaa soolokiertueen merkeissä. Tämä sivu sisältää lähinnä linkkejä eri maiden lehtien juttuihin konserteista sekä konserttipaikkojen Neil-esittelyihin.

"Neil Young, play some old tunes!", kuuluu huuto jo muutaman, suurimmalle osalle yleisöstä täysin uuden ja tuntemattoman kappaleen jälkeen. Youngin vastaus on ehkä osoitus hänen äkkipikaisuudestaan ja itsekkyydestään. Tai sitten se on vain harmitonta huulenheittoa: "Paljonko maksoit lipustasi? Saat siitä minulta tuplasti enemmän ja voit painua kotiisi". Suurinta osaa katsojista vastaus naurattaa. Mutta kuitenkin: tämä on juuri se ennalta-arvaamaton, ehkä vaarallinenkin elementti, joka pitää Youngin fanit virkeinä ja miehen itsensä kiinnostavana.

Ja niin Young soittaa lisää uusia, suurimmalle osalle yleisöstä täysin tuntemattomia kappaleita.

Ensimmäinen setti kestää peräti tunnin ja 45 minuuttia: 10 uutta kappaletta plus runsaat välipuheet Greendalesta, kuvitteellisesta paikasta, sen asukkaista ja tapahtumista. Ehkä naivi tarina eivätkä kaikki sävellyksetkään muutamaa loisteliasta poikkeusta lukuun ottamatta osoittaudu mestariteoksiksi. Lisäksi tarinan kuljettaminen lienee kasvattaneen biiseistä väkisinkin ylipitkiä. Tarinan luoma kehys tuntuu pudottaneen sanoituksista yleispätevyyden ja mahdollisuuden samaistumiseen. Ehkä uudet tasot löytyvät useammalla kuuntelulla?

Toinen setti on hittiputki. Yleisö ehdottaa suosikkejaan. Ja saa ainakin The Needle And The Damage Donen: "For you, my friend, anything". Ei ehkä tässä järjestyksessä: Lotta Love. Expecting To Fly. Old Man. Don't Let It Bring You Down. Harvest Moon. The Needle And The Damage Done. Pocahontas. After The Goldrush. War Of Man. Encorena Heart Of Gold.

Tunnelma on lämmin, yli 2000 katsojaa kotoisan tuntuisessa, lankkulattiaisessa, jo aikaisemmin kaksi Young-konserttia (1970, 1976) kokeneessa salissa tuntuu koostuvan vannoutuneista faneista. Askeettinen, tummasävyinen lava varustettuna muutamalla soittimella nostaa keskiöön miehen ja äänen, kitaran tai koskettimet, sävellykset ja sanoitukset. Klassikoita kaikki. Young on vauhtiin päästyään rento ja puhelias. Ammattilainen osaa ottaa yleisönsä.

Pisteenä iin päälle Jayhawks soittaa seuraavana iltana Tavastialla Expecting To Flyn. The world is turnin', I hope it don't turn away.