Dead Man on sekä tavanomainen että epätavallinen soundtrack-levy. Tavanomainen siinä mielessä, että se sisältää musiikin lisäksi elokuvan, eli Jim Jarmuschin länkkärin dialogia ja ääniä. Epätavalliseksi levyn tekee se, että musiikki on lähtöisin Neil Youngin rääkkäämistä soittimista, enimmäkseen feedback-pitoisesta sähkökitarasta, jota mies välillä näppäilee ja välillä luo sillä moninaisia hälyääniä. Musiikkia ei ole tehty biiseiksi, laulua levyllä ei ole lainkaan, pianokin on viritetty tarkoituksellisesti pieleen ja cd on kaikkea muuta kuin helppo pala purtavaksi.

Kaikesta huolimatta Young saa aikaan vahvan tunnelman ja levy nousee alkuhämmennyksen jälkeen hyvän b-elokuvan kaltaiseksi suosikiksi. Dead Man on kuitenkin huomattavasti kuuntelijaystävällisempi paketti kuin Youngin kehuttu feedback-äänikollaasi Arc ja käy mainiosti välityöstä.