90-luvun alun renessanssikaudestaan uutta virtaa saanut Neil Young uppoutui jälleen musiikkinsa vietäväksi. Vuoden 1991 Smell the Horse -kiertue, seuraavan vuoden soolokeikat ja vuoden 1993 Booker T & the MG's -rundi sisälsivät yhdessä kunnioitettavat 147 konserttia reilussa kahdessa vuodessa. Kiertelyn välissä Young ehti valmistella livepläjäyksen Weld, videoineen ja Arc-eineen, yhden uransa huolitelluimmista albumeista eli Harvest Moonin, ja kasata Geffenille Lucky 13 -kokoelman, sekä menettää hermonsa mammuttimaiseksi paisunutta Neil Young Archives -projektia kohtaan. Kruununa päälle loppuvuodesta 1993 julkaistiin vielä hieno Unplugged-sessio. Neil Young oli in mutta loputtomiin hänkään ei jaksanut.

Vuosi 1994 muodostuikin välivuodeksi kiertueiden osalta. Sinällään harmi, koska saman vuoden elokuussa julkaistu Sleeps With Angels oli ainakin omassa arvomaailmassani yksi Youngin uran hienoimpia levyjä ja kappaleiden kehittymistä konserttitulkintoina olisi ollut kiinnostavaa seurata. Kiertueen sijasta albumin promootio hoidettiin LA Johnsonin ohjaaman sessiodokumentin, sekä Jonathan Demmen ohjaaman Complex Session-studioliven voimin.

Syksyn pakolliset konserttikuviot Young ja Crazy Horse kuitenkin kahlasi kunnialla läpi. Neljän konsertin ”Sleeps With Angels -U.S. Tour” taisikin olla rockhistorian vähiten tuottanut kiertue. Kaikki keikat kun olivat hyväntekeväisyyskonsertteja.

Syyskuun 18. päivän Farm Aid -konsertissa ei enkelimäistä hurmosta vielä löydetty. Amerikkalaisten TV-katsojien kukkaroihin kurkottava tapahtuma ei soveltunut uuden materiaalin esittelyyn ja Horse luukutti turvallisen sähkösetin Ragged Glory -hengessä. Päätösraitana rohjettiin soittaa vartin mittainen Change Your Mind, uuden albumin keskeisin raita. Valtaosa konsertista löytyy Westwood Onen radionauhoituksista kasatulta Mother Earth -cd:ltä. Samalta levyltä löytyy bonuksina muita Farm Aid -esityksiä vuosilta 1993 ja -95 ja hankinta on suositeltava jo hyvän äänenlaatunsa perusteella.

Lokakuun alun Bridge-konserteissa yleisö oli myöhäisiltaan mennessä jo rahastettu ja Crazy Horse pääsi herkuttelemaan uusilla Sleeps with Angels -albumin lauluilla. Nämä Bridge-konserttien standardin mukaisestit akustisin instrumentein soitetut keikat kuuluvat mielestäni yhtyeen vaikuttavimpien esitysten joukkoon.

Youngin ja Sampedron akustiset kitarat kaikuvat eetteriin täydellisyyttä hipoen, Ralph Molina osoittautuu pistämättömäksi tyyliniekaksi virvelinharjauksellaan, ja panamahattuun varustautunut Billy Talbot soittaa ja laulaa taustoina elämänsä keikat. Crazy Horsen yllättävä moni-ilmeisyys, joka jo itse Sleeps with Angels -albumilla yllätti monet, saa näissä konserteissa vielä yhden aiemmin huomaamattoman ulottuvuuden.

Bridge 1994 konserttien paras nauhoitus on jälkimmäisen illan 2.10. videonauhoite. Lavan jättiscreeniä varten usealla kameralla kuvattu taltiointi sisältää myös alkuperäisen ja hienosti miksatun ääniraidan. Konsertti on laajimmin kierrossa video-cd -formaatissa ja samasta videolähteestä otettuna audioversiona.

Bändin upea sointi pääsee tällä nauhalla todella oikeuksiinsa. Prime of Life sykkii elämän parempaa virtausta. Young maalailee sooloillaan kaunista äänimaisemaa ja Horsen herkkä sointi salpaa hengityksen. Hyvä niin, sillä ilmava, elohopeamainen soundi kuulostaa häivyksiin puhallettavalta.

Sleeps with Angels on toinen herkkupala. Kyllä, biisi toimii myös akustisena. Young ja Sampedro rämistelevät kitaroitaan muhkeasti. Setin ainoa naftaliiniraita Hey Hey My My seuraa tätä uuden levyn nimibiisiä, yhdistäen merkityksen Kurt Cobainiin. 'It's better to burn out than to fade away' Young vonkuu tuskaisen irvistyksen kera.

Kulunut fraasi ei ole koskaan ollut näin relevantti ja yksiselitteinen. Kuuluisa yhden nuotin kitarasoolo kuulostaa akustisena suorastaan hellyyttävältä.

Change Your Mindia on jo vaikeampi ylistää pelkän sanahelinän avulla. Levyversion tapaan biisin tunnelma heittää uskomatonta vuoristorataa, tukien sanoituksen moniulotteisuutta. Loppuvaiheessa Youngin akustinen Martin herkistyy äänekkääseen feedback-ulvontaan. Kaikki on nyt nähty... paitsi Pearl Jamin tukema, hulvaton Piece of Crap, Youngin ikuistus ostamalleen faksikoneelle.

'Bon Voyage', Young toteaa keikan päätyttyä. Osuva lopetus hienostuneelle klassikolle. Kulttuuria jos mikä.

Musiikillisesti 1. ja 2. päivän konsertit eivät merkittävästi eroa. Aiemman illan konsertti on taltioitu erinomaisena yleisönauhana mm. bootlegeille Frisco ja Fire on the Mountain. Jälkimmäinen levy on suositeltavampi hankinta sillä se sisältää myös Youngin perinteeksi muodostuneen päivänavaussetin, tällä kertaa kappaleet Comes a Time ja Transformer Man.

Vastaavanlainen, Sleeps with Angels -levyyn painottuva setti kuullaan sähkökitarapainotteisena 22.10.1994 Verde Valley Music Festivalin yleisönauhoituksella. Bridge-konsertteihin verrattuna Rockin' with Angels -nimellä varustettu bootleg tuntuu auttamatta perin vaisulla, mutta saman kohtalon on vertailussa kokenut myös moni virallinen Neil Young CD.