15. kerran järjestetty Bridge School -kaksoiskonsertti kerää varoja Pegi Youngin luotsaamalle vammaisten lasten koululle. Tapahtuman erityispiirteenä on jokavuotisuuden lisäksi konserttien akustisuus.

Iltapäivä Kalifornian syysauringossa pyörähti käyntiin isännän, Neil Youngin Sugar Mountain - ja Blowing in the Wind -tulkinnoilla. Näillä rannoilla tuntemattomampi Jill Sobule antoi pian tilaa tummalla äänellä varustetulle Ben Harperille, jonka Sexual Healing -tulkinta herätti yleisön.

Haudasta nostettu ”cyperpunk” Billy Idol pisti suomalaisdelegaation nytkähtelemään Cradle Of Loven, White Weddingin ja tietenkin Rebel Yellin tahtiin.

Vakavammille vesille päästiin Tracy Chapmanin tunnelmoidessa mahtavalla äänellään. Give Me One Reason ja All That You Have Is Your Soul lähtivät illan pimentyessä. 1998 Pariisin keikalla viime Chapmanin nähneenä en voi kuin suositella, livenä Chapmanin ääni on vain vahvistunut, ja Kaliforniassa paljastui rouvan kyky soittaa kitaraa.

REM teki isompien bändien avauksen Imitation of Lifellä. Man on the Moon keräsi suurimmat huudot, ja Cobainia muisteleva harvinaisuus Let Me In innosti Peter Buckin maineensa arvoiseen laukkaan.

Ennen illan isäntää, melkein paalupaikalle oli päässyt viisinkertainen Bridge School -veteraani Pearl Jam. Long Roadin jälkeen setti jatkui Binaural-viisulla Of the Girl, muuten setti koostui pääasiassa B-puolista ja harvinaisuuksista, kuten livedebyytin saaneesta Driftingistä. Vedder ilmoitti, että vaikka vakuutusmyyjä oppii biisintekijäksi Youngin ranchilla.

Pearl Jamin lyhyehkön setin jälkeen vuorossa oli illan isäntä Neil Young hullun hevosensa kanssa. Heinäkuu ja Areena olivat antaneet hyvää esimakua, mutta nyt oltiin Post -11.9.- Kaliforniassa. Illan kääntyessä kohti loppuaan Niilo totesi, että ”enää sanatkaan eivät merkitse samaa kuin ennen”. Pakkohan FDNY-lippispäistä Niiloa oli uskoa, kun mies pisti tuulemaan harmoonin ja hullun hevosen kanssa Mother Earthin ja Mideast Vacationin. Illan lopuksi Lennonin Imagine herätti Mountainviewin yhteislauluun, joka yllättävää kyllä ei kääntynyt siirappimaiseksi oopperaksi, vaan vaikuttavaksi muistutukseksi, kuinka kaunis Kalifornian ilta olikaan.