Etusivulle
Artikkelit

Neil Young 22.4.2003 Circus, Tukholma

Markus Nordenstreng, Soundi 5/2003 s. 92-93

Niilo Nuori osoitti soolokeikallaan kykenevänsä vielä kuusikymppisenäkin yllättämään ja haastamaan yleisönsä. Tuskin kukaan osasi odottaa saavansa yli tuhannen kruunun lipulle vastineeksi peräti puolentoista tunnin verran toistaiseksi julkaisematonta materiaalia Youngin itse ohjaamasta uudesta Greendale-elokuvasta. Huhujen mukaan harmaantunut artisti ei itsekään tiennyt mitä tuleman pitää astellessaan puolihuolimattomasti 1700-päisen ruotsalaisyleisön eteen vanha Martin kädessään.

Young päätyi esittämään uuden albuminsa musiikillisen tarinan kokonaisuudessaan. Tapahtumapaikkana on Greendale-niminen pikkukaupunki Kaliforniassa. Siellä asustaa Greenin perhe: farmaripariskunta Edith ja Earl Green, sekä näiden lapset Jed ja Sun isovanhempineen. Perhe käy läpi melkoisia koettelemuksia, jotka Young selosti yksityiskohtaisesti sekä kappaleissaan että välispiikeissä. Välillä tuntuikin kuin olisi ollut konsertin sijaan seuraamassa teatteriesitystä.

Keikan aloitti Falling From Above -niminen rakkaudenylistys, joka on myös tarinan kolmas luku, kuten Young asian ilmaisi. Musiikillisesti Youngin kappaleet ovat suorastaan bluesia, Lightning Hopkinsin hengessä. Huuliharppu soi asiaankuuluvasti valittaen, ikään kuin miehen hennon äänen jatkeena, ja kitara vaihtui välillä polkuharmooniin ja pianoon. Hauskan audiovisuaalisen lisän esitykseen toi mekaanisesti heiluvan megafonin ja sumusireenin risteytys, joka Young hyödynsi monessa uudessa biisissään.

Uusista teoksista mieleenpainuvimmat olivat vähän Tom Waitsilta haiskahtanut Be The Rain sekä kylmiä väreitä aiheuttanut klassinen Young-ruikutus, joka kulkee toistaiseksi työnimellä Someday You Will Find. Mielenkiinnolla odotan uutta levyä, jossa Youngia säestää näissä kappaleissa miehen luottoryhmä, eli Crazy Horse. Näin vahvaa biisimateriaalia miehen kynästä ei ole irronnut vähään aikaan.

Kiitokseksi yleisön kärsivällisyydestä ja hartaudesta Young palasi reilun kymmenen minuutin väliajan jälkeen esittämään lyhyen greatest hits -katsauksen. Herkän Lotta Loven perään kuultiin pianolla esitetty Buffalo Springfield -eepos Expecting To Fly sekä kaihoisa After The Goldrush. Parhaimmalta grungen kummisedäksi tituleerattu Niilo-setä kuulosti kuitenkin esittäessään Old Maniä. Uskaltaisin väittää, että Youngin 24-vuotiaana kirjoittama kappale toimii kuusikymppisenä paremmin kuin koskaan. Viimeiseksi esittämänsä, Harvest Moonilta poimitun War Of Manin maestro omisti Persianlahden sodassa kuolleille eläimille(!).

Ruotsalaisyleisö ei kuitenkaan suostunut päästämään Youngia näin helpolla, vaan pakotti suunnattomalla elämöinnillään ilmeisen hyväntuulisen artistin vielä kerran takaisin lauteille esittämään Heart Of Goldin.

Markus Nordenstreng, Soundi 5/2003 s. 92-93

- Teksti julkaistu sivustolla kirjoittajan luvalla -
- Kopiointi ilman kirjoittajan lupaa kielletty -