Neil Youngin viime vuonna ilmestynyt Greendale-albumi sai tylyn vastaanoton sekä kriitikoiden että yleisön taholta. Huhupuheet kertovat Warnerin jopa antaneen herralle kenkää alhaisen levymyynnin takia. Keikkarintamalla Niilolla pyyhkii silti hyvin. Monien gaalojen pitopaikkana tunnettu Los Angelesin Shrine Auditorium myytiin hetkessä loppuun, vaikka pitkälti sama show nähtiin viimeksi samassa kaupungissa vain muutamaa kuukautta aiemmin.

Keikka jakautui kahtia. Ensimmäiset puolitoista tuntia vietettiin Greendalessa - Young esitti albumin kokonaisuudessaan luottoryhmä Crazy Horsen säestämänä. Voidaan hyvällä syyllä puhua rockoopperasta, kun joukko näyttelijöitä esitti Greenin perheen tragediaa Neilin roolin jäädessä lähinnä kertojan asemaan. Lava pursui rekvisiittaa pahviautoista puiseen vankilaselliin, taustakankaalle heijastettiin lyhyitä kaitafilminpätkiä ja tarinan dramatiikkaa lisäsivät ajoittain myös äänitehosteet.

Viime vuosien kauneimman sävellyksensä Bandit Young esitti yksin mies ja Martin -versiona. Erityismaininnan ansaitsee myös Sun Greenin osaa näytellyt viisitoistavuotias Sarah White. Show huipentui Greendalen päätösraitaan Be The Rain, jonka aikana koko näyttelijäkaarti nousi lavalle samanaikaisesti kuin barrikadeille konsanaan.

Lyhyen väliajan jälkeen maestro palasi lavalle pelkän Crazy Horsen kanssa. Ensimmäiseksi kuultiin Dylanin All Along The Watchtower, jota seurasivat raskas Powderfinger ja yli kymmenminuuttinen Dangerbird. Ragged Glory -levyn Love And Only Love -kappaleen taustoja saapui laulamaan neljä flanellipaitaista naista, joista yksi oli Youngin vaimo Pegi. Toistaiseksi komein koskaan kuulemani versio Hey Hey My Mysta lopetti varsinaisen setin.

Koska Niilo oli nuori ja hevonen villi, palasivat ”pojat” vielä esittämään kolmituntisen keikan päätteeksi Tonight's The Night -helmen Roll Another Number sekä pelottavan ajankohtaisen rymistyksen aiheesta Rockin' In The Free World.