Internet-verkon fanisivut pursuavat pikkutietoa

Internet on kääntänyt monen musiikinharrastajan elämän päälaelleen. Kun vielä muutama vuosi sitten kiihkeä fani hamusi käsiinsä kaikki mahdolliset ulkomaiset musiikkilehdet saadakseen tietoa suosikkinsa tekemisistä, ongelmat ovat nyt päinvastaiset. Rocktähtien virallisilla ja etenkin epävirallisilla fanisivuilla internetissä on triviatietoa tarjolla niin paljon, että rocksurfaajaan iskee äkkiä uupumus.

Esimerkiksi Neil Youngin verkkofanit eli ”rustiet” vierailevat ahkerasti omalla aarrearkullaan, Youngin Rust Never Sleeps -albumin mukaan nimetyillä HyperRust-sivuilla. Ensi kertaa sivuille osuva vanha fani häkeltyy: tarjolla on muun muassa Youngin keikkaohjelmistot 1970-luvun alusta alkaen, selvitys Youngin avioeroista, uusimmat juorut ja jopa fanien laulamia versioita Youngin kappaleista.

Sivut perusti Tampereen yliopistossa opiskellut Kimmo Sääskilahti kesäkuussa 1994.

”Yliopistolle hankittiin www-serveri ja kiinnostuin sivujen teosta. Neil Young ei ole ollut minulle koskaan yksi ja ainut suosikki, mutta se oli sopiva aihe, kun Youngille omistettuja sivuja ei vielä ollut olemassa ja olin jo kerännyt verkosta aiheesta kertovaa tietoa”, Sääskilahti kertoo.

HyperRust paisui nopeasti. Young-fanit kautta maailman alkoivat lähetellä Sääskilahdelle materiaalia kiihtyvään tahtiin. Urakka kävi pian sivujen isännälle ylivoimaiseksi.

”Se rupesi käymään täydestä työstä. Ei niinkään sivujen ylläpito ja päivittäminen, vaan postiin vastaaminen. Sivuilla kävi joskus jopa sata ihmistä päivässä, ja saatoin saada kymmeniä sähköpostiviestejä. Aikaa meni, kun halusin vastata kaikille henkilökohtaisesti.”

Innostuneet fanit jopa kuvittelivat, että Sääskilahdella olisi suora kontakti itse rocktähteen ja asema Youngin lähipiirissä.

”Ihmiset kyselivät erilaisia neuvoja tai kysyivät, voisinko minä järjestää heille Neil Youngin haastattelun. Sitä minä en tietenkään voinut tehdä, minähän olin vain samanlainen fani kuin kaikki muutkin.”

Sääskilahti luopui HyperRustin ylläpidosta noin vuosi sitten ja siirtyi tavalliseksi rivifaniksi. Sivuista vastaa nykyisin amerikkalainen David Lybrand.

Fanien ylläpitämät sivut ovat kaksipiippuinen ilmiö levy-yhtiöille. Toisaalta ne pitävät yllä innostusta artistiin, mutta toisaalta niillä rehottaa valtoimenaan laittomien, konserteissa salaa äänitettyjen niin kutsuttujen bootleg-levyjen kauppa.

Kimmo Sääskilahdella ei ole itsellään tietoa siitä, onko Neil Young itse vieraillut HyperRustin sivuilla. Ainakin Youngin managerille sivut olivat tutut.

”Manageri - joka on kai muutenkin aika tiukkapipoinen tyyppi - ei ollut sivuista kovin innostunut, koska siellä oli yhden amerikkalaisen kaverin opas Youngin bootleg-levyihin. Sain kolmannen osapuolen kautta ymmärtää, että olisi parempi, jos ne tiedot häipyisivät sivuilta. Ei siinä vielä oikeustoimilla uhattu, mutta asioiden vakavuus osittain vaikutti siihen, että luovuin sivujen ylläpidosta. Alkuperäinen tarkoitukseni oli pitää touhu pienimuotoisena, ja tuolloin se sai vähän liian suuria merkityksiä”, Kimmo Sääskilahti kertoo.

Muualta Sääskilahden sivut saivat kiitosta. Internet-sivuja arvioiva Point Communications luokitteli Sääskilahden ylläpitämän HyperRustin verkkosivujen parhaimpaan viiteen prosenttiin kuuluvaksi. Sivut saivat tämän tunnustuksen ensimmäisinä Suomessa.

”Tunnustus tuli nimenomaan sivujen faktapuolesta. Visuaalisesti ne eivät ole olleet erityisen näyttäviä, mutta sisältö on todella laaja ja monipuolinen.”

HyperRustin postituslistalla on useita satoja Young-faneja ympäri maailmaa. Listalle ilmoittautunut alkaa saada tuhottomasti postia muilta faneilta. Sääskilahden mielestä kuvaaminen ylväällä ”On-line Community”-määrityksellä ei ole yliampuvaa.

”Parhaimmillaan se on aito yhteisö, jossa ihmiset auttavat toisiaan. Kun ihmiset kirjoittelevat siellä omilla nimillään, kaikille tulee pikkuhiljaa oma rooli ja luonne yhteisössä. Ihmiset ovat siellä vakavissaan. Postituslistalle ilmoittautuminen on korkea kynnys, ihmiset eivät mene sinne noin vain niin kuin internet-sivuja selaamaan.”

Sääskilahden mielestä internet on ylipäätään nostanut ”faniuden” uuteen ulottuvuuteen.

”Se helpottaa fanina olemista. On mukava huomata, että ei ole ainoa, joka on jostakin asiasta lapsenomaisen innostunut. Aikaisemmin sitä vain istui kotona ja kuunteli levyjä, korkeintaan jutteli niistä kavereiden kanssa.”

Sääskilahden mukaan parhaat keskustelut HyperRustin postituslistalla on käyty kappaleiden sanoituksista.

”Se on ollut erittäin mielenkiintoista. Biisejä voi tulkita niin monella eri tavalla.”

Joskus taas keskustelut ryöpsähtävät hyvin kauaksi lähtökohdastaan.

”Yksi Rust-listan ihminen pyysi apua kissan nimeämisessä. Nimen piti tietenkin liittyä Youngin musiikkiin. Se oli todella hauskaa vähän aikaa, mutta sille keskustelulle ei meinannut tulla loppua ollenkaan.”