Neil Young on taiteilija, jota taitavat rakastaa kaikki häneen perehtyneet, ja tuskin kukaan on pahoillaan siitä kuinka laajaksi hänen kannatuksensa on täälläkin kasvanut. Iltaa Neil Youngin musiikkia on joissakin piireissä suunniteltu jo parisen vuotta, ja nyt kokonaisuus on nähnyt päivänvalon.

Yhtye kantaa nimeä Young Lovers ja se esittää kaksi settiä, akustisen ja sähköisen. Ryhmän muodostavat Mikael Wiik, Reijo Karvonen, Maru Nyman ja Tiitta Spout, jotka kaikki tietysti laulavat niin yhdessä kuin erikseenkin. Akustisella jaksolla ensin mainitut pojat soittavat akustisia kitaroita Mikaelin huolehtiessa sooloista. Sähköisellä jaksolla saadaan vahvistusta rumpali Ronnie Österbergin ja kosketintaiteilija Anssi Tikanmäen verran, Reijo vaihtaa bassoon ja Mikael tietysti sähköiseen kitaraan. Kumminkin tavoin on lopputulos kiehtovaa kuultavaa - useimmiten.

Akustisella jaksolla vallitsee lämmin, kuin takkatulenhehkuinen fiilis, sähköisellä jaksolla innostutaan rokkaamaan ja revittämään. Akustisella esitettävät laulut ovat luonnollisesti melko tarkkaan alkuperäisessä muodossa, koko bändille sovitettuja piisejä on taas sovitettu uuteen uskoon, ja niissä parissa, kolmessa tapauksessa kun on tehty radikaalimpia muutoksia ne eivät ole kuuluneet illan parhaimmistoon - onneksi näin on vain muutaman esityksen kohdalla.

Illan mittaan kuultavat kai yli kolmekymmentä Youngin sävellystä kattavat hänen sekä suosituimmat että useimmat eniten tunnetuista piiseistä, vain tuollaiset vaikeusasteeltaan mittavimmat, usein raskasmielisimmät laulut ovat jääneet väliin. Fiilis on ylipäänsä kevyenpuoleinen, esityksissä ei ole sitä tuskaa ja herkkyyttä missä Young on tavoittamaton, mutta Young Loversien avuihin kuuluu aino annos lämminhenkisyyttä. Ja kyllä ryhmä intoutui rokkaamaan tavalla, joka vauhditti niin jalkoja kuin sydäntäkin. Ryhmä ei yrittänyt liikaa, melkein kaikessa tavoitellussa myös onnistuttiin. Young Loversilla tuskin on liikaa työtilaisuuksia, joten paikalle vääntäytyminen kannattanee heti kun on mahdollisuus.