TEXT="white" LINK="#00A9B3" VLINK="#00A9B3" ALINK="#6F2E0E" leftmargin="40" rightmargin="40" >

Tunnelma läpi katosta

Lontoo - kallis klubitaivas
Kun kuulin, että tehtävänäni olisi kirjoittaa Lontoon huvituksista, päähäni ei mahtunut mitään muuta ajatusta kuin Lontoon klubit, here I come! Toki Lontoo kattaa vaikka mitä muutakin kuin mahtavia, kuumia ja juuri nyt in olevia klubeja, mutta ne kiinnostivat minua eniten.
Rahan puutteen vuoksi musikaalit, London Eye, näytelmät, keikat, elokuvat ja lähes kaikki muu, mitä huvituksiksi nyt voi kutsua, jäivätkin sitten väliin. Joten huvituksenjanoiset kansalaiset, jos otatte suunnaksenne Lontoon, varatkaa mukaanne tarpeeksi valuuttaa!

Ajoitus ongelmana
Ikävä kyllä, myös klubbailu rajoittui ainoastaan yhteen paikkaan. Olimme liikkeellä niin, että potentiaalisia biletysiltoja olisi ollut ainoastaan maanantai-, tiistai- ja keskiviikkoillat, joten esimerkiksi Ministry of Soundin klubi - suureksi surukseni - jäi väliin. Tarjonnan ollessa pientä alkuviikosta suunnistimme pienelle klubille nimeltä The Roxy.
Vaikka The Roxyssa oli ainoastaan yksi tanssipuoli ja DJ näytti tiistai-iltana hieman mummolta (tyylikkäältä sellaiselta tosin), meno oli kuitenkin kova. Baaritiskiltä tarjoiltiin erilaisia drinkkejä äijienkin kouriin sopivissa kannuissa (noin £17/kannu), englantilaiset ja me hullut suomalaiset laitoimme tanssilattialla ja pöydillä parastamme, ja työntekijät olivat mukavia.

Lontoon poket tarkkoja?
Ennen matkaa saimme erään matkalaisemme poikaystävältä neuvoja Lontoon klubeja varten. Poket ovat kuulemma hyvin tarkkoja siitä, ketkä sisään pääsevät ja ketkä eivät. Jos olet esimerkiksi pukeutunut kokomustaan, et pääse. Jos sinulla on lenkkarit tai shortsit, et pääse. Yleisesti: jos olet köyhän näköinen, sinulla ei välttämättä ole varaa ostaa juomia baarissa, joten et pääse klubien ihmeelliseen maailmaan.
Roxyn suhteen meillä ei ainakaan ollut ongelmaa. Eräänä iltana jopa puhuin erään uuden tuttavamme mukaan klubille, joten kaikkiin klubeihin tämä pokejen ennakkoluuloisuus ei päde. Tai sitten minulla vain oli pakahduttavan upea tyyli ja pettämättömät puhelahjat, heh!
Roxyssa oli myös se erikoisuus, että naiset pääsivät hintaan £3, kun miehet joutuivat pulittamaan £5. Leimat, jotka saimme portsareilta, herättivät myös huvitusta. Niissä luki englanniksi ”fag”. Briteille se tarkoittaa sätkää, mutta me tyhmät suomalaiset tietenkin nauroimme itsemme kuoliaiksi.
Musiikin suhteen ei myöskään ollut valittamista. DJ:n levyvarastoista löytyi ainakin uudempia listahittejä, vanhoja disco-klassikoita ja englantilaista indie-musaa. Toisaalta jos on tarpeeksi hyvä porukka ja meininki, mikä tahansa hirmuhumppa muuttuu lempibiisiksi.

Karoliina Kalliola



Pääsivu

Tekijät

Sisällysluettelo