TEXT="white" LINK="#00A9B3" VLINK="#00A9B3" ALINK="#6F2E0E" leftmargin="40" rightmargin="40" >



”Who are they, Arsenal?”
Iik! Tämähän on Lontoo. Mihin päin lähtisin kävelemään? Pitäisi löytää jalkapallokenttä. Internetin mukaan, niitä on täällä aika monta. Mikä niistä on se oikea? Missä pelataan Arsenal - Middlesbrough peli? APUA!!
Onneksi Petteri lupasi hakea minut hostellilta. Mutta missä Petteri viipyy? Kello on jo yli kymmenen. Viime hetkellä saan vietyä matkatavarani alakerran varastoon, joka ei vakuuta minua luotettavuudellaan. Petteri soittaa ja kyselee osoitetta. Hän on lähellä. Juoksen ulos auringonpaisteeseen. Ihana päivä. Siellähän se Petterikin on. Shortsit jalassa ja Arsenal-paita päällä. Hyvä, että minullakin on punainen takki. Olisi jo noloa, jos kulkisin vastapuolen väreissä.
Suunnataan lähimpään maanalaiseen, ja haetaan Päivi mukaan. Jatkamme vielä maanalaisella ja astelemme Arsenalin väriseen pubiin. Siellä ei ole vielä paljon porukkaa, mutta punapaidat lisääntyvät yllättävää vauhtia. Jalkapallofaneja on lapsesta vaariin, eikä mikään ihme. Olemmehan Englannissa!
Petteri kertoo, että lähellä on maan ainoa jalkapallojoukkueen mukaan nimetty asema: Arsenal station. Tuntuu hienolta, vaikken mikään jalkapallohullu olekaan. Silti, jokaisen uuden punapaidan nähdessäni, alan saada pelitunnelmaa jokaiseen soluun, joka minussa on. Tunnelma todellakin alkaa lämmetä, eikä se enää johdu kuumottavasta auringosta.
Pääsemme areenan vierelle, jossa komeilee varmasti kaksi metriä korkea Arsenal-logo. Alue on täynnä poliiseja, niin jalan kuin myös hevosten selässä. Tänään ei tulla näkemään tappeluja. On sunnuntai, eivätkä nämä joukkueet ole verivihollisia. Kuljetaan virran mukana areenalle ja kaivetaan liput esille. Paikkamme ovat korkealla, mutta en valita. Näkymät ovat loistavat. Olipa tuuri, että otin silmälasit mukaan.
Katsomo on miltei täynnä ihmisiä, jotka hurraavat Arsenalin joukkueelle, joka juoksee kentälle. Ainoastaan pieni joukko katsomon reunassa hurraa, kun vastajoukkue, Middlebrough saapuu kentän toiseen päähän. Peli alkaa hiljaisuuden vallitessa. Erityisesti Arsenalin kannattajat huutavat innoissaan pelaajille. Minäkin yhdyn huutoihin, kun olen selvittänyt mitä pitää huutaa. ”Who are you?!” huudetaan ja ”Who are they, Arsenal?” kysytään, mollaten vastapuolta. Viedään niiltä kaikki toivo. Raakaa se on, mutta kyseessä on sentään jalkapallo.
Jälkeenpäin mietin, mistä tuolloinen into ja äänekkyys sai otteensa minusta? Olen melko varma, että se johtui tunnelmasta. Se oli sanoinkuvaamaton. Eikä olekaan ihme, että peli päättyi 2-0 Arsenalin voittoon!

Matilda Häkkilä



Pääsivu

Tekijät

Sisällysluettelo