Polska pulskistaa

Ensimmäiset ateriamme nautimme Varsovan juna-asemalla. Uskaliaimmat sukelsivat heti mukaan puolalaiseen ruokakulttuuriin syömällä pierogeja. Pierogit ovat taikinanyyttejä, joiden sisällä oli joko kaalia, jauhelihaa tai juustoa. Makuelämys oli ilmeisen mieluisa, sillä pierogeja nautittiin myös loppulomasta.

Hostellimme joka-aamuinen tarjoilu oli ihmetys monelle. Kuka ihme pistää marjaisaa hyytelöä, saati sitten suklaalevitettä leivän päälle? Voi, kinkku ja juusto kuitenkin kotoistivat tunnelmaa. Tee oli kätevissä, naruttomissa pusseissa ja kahvia löytyi kuten kotoakin. Levoton ryhmämme olisi kuitenkin kaivannut vaihtelua, eikä kuiva, vaalea leipä enää viehättänyt loppuviikosta - vaikka suklaalevitteen ansiosta aamupala sujui lähinnä herkuttelun merkeissä.Keitot kuuluvat myös olennaisesti puolalaiseen ruokakulttuuriin ja niitä ryhmämme maisteli omien makutottumuksiensa mukaan. Barszcz eli punajuurikeitto kauhistutti minua, sillä ala-asteen pakkosyötetty borssikeitto oli turhan elävänä mielessä. Hörppäsin kuitenkin keittoa, ja samasta väristään huolimatta maku oli täysin erilainen kuin olin pelännyt. Mausteisuus yllätti.

Morskie Okolla Zakopanessa saimme tutustua turvallisen oloiseen kermaiseen sienikeittoon sekä lehmänmahakeittoon eli flakiin. Jälkimmäistä Justyna väitti keittoa nimestään huolimatta herkulliseksi, joten jälleen kerran päätin ylittää itseni. DNA-rihmaston näköiseen lihaan en koskenut, mutta liemi oli ainakin hyvää. Samaisella lounaalla nautin itse savustettua vuohenjuustoa vadelmahillon kera. Ai että oli hyvää. Sitä juustoa lähti myös monen laukkuun Suomeen vietäväksi.

Kaalia, tai hapanta sellaista, tarjoiltiin kaiken kanssa. Usein se oli salaattiin piiloutuneena tai muuten vain lisukkeena. Salaatit olivat myös hyvin majoneesi- ja porkkanapitoisia, mikä oli virkistävää.

Pääsimme hostelliemme vieraanvaraisuuden kautta tutustumaan myös paikalliseen barbecue-kulttuuriin. Makkarat maistuivat ja lämpimien leipien päälle sai laittaa majoneesia ja valkosipulikastiketta. Yksinkertaista ja helppoa, mutta nälkäisille matkalaisille se oli jumalten ruokaa. Suosittelen.

Peruspizzat, pihvit ja ranskalaiset kuuluivat myös olennaisesti viikkoomme. Ravintola-annokset olivat poikkeuksetta valtavia - ja järkyttävän halpoja. Neljällä eurolla sai helposti vatsan täyteen juomineen. Kaiken päätteeksi voin todeta ennakkoluulojeni rikkoutuneen, vaikka jäikin hiukan harmittamaan kun ei enempää erikoisia herkkuja maistellut.

Laihduttamista Puolassa ei selvästikään kannata harrastaa, sillä pitkistä kävelyreissuista huolimatta kotiin jääneet farkut kiristivät!