Joulaiset lähtevät retkelle

Joulaisten retki Puolaan alkoi maanantaina 23.4.2007 jo aamuyöllä. Tällä kertaa kaikki olivat ajoissa ja matkanteko aloitettiin jännittyneinä ja uneliaina. Osa porukasta nukahti ahtaan pikkubussin penkeille jo heti alkumatkasta. Nuokkuminen herättikin hilpeyttä muissa kanssamatkustajissa.

Lentokentällä vuorossa oli odottelua, porttien etsimistä ja jonottamista. Helsinki-Vantaalla tuntui olevan ruuhkaa maanantaiaamuna. Väkijoukosta ehdittiin bongata muun muassa Venäjän ja Kanadan alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueet ja pörröpäisiä hevibändin (?) jäseniä nahkahousuissaan.

Turvatarkastuksesta selvittiin lähes ongelmitta. Ainoastaan Petraa epäiltiin salakuljettajaksi, ja hänen käsilaukkunsa tutkittiin ja meikkipussinsa järjesteltiin uuteen uskoon. Mitään epäilyttävää ei kuitenkaan kai löytynyt.

Matka Helsinki-Vantaalta Varsovan lentokentälle taitettiin alle kahdessa tunnissa. Pikkuruinen, alle satapaikkainen, kone tarjosi vakaan ja miellyttävän lennon kovassa myötätuulessa. Lähestyessämme Varsovaa lentokoneen ikkunasta saattoi ihailla maaseutua ja sen symmetrisesti ja millintarkasti rajattuja peltoja.

Varsovan kentällä kolme taksia odotti jo meitä. Hetkellisistä epäilyksistä huolimatta pääsimme juna-asemalle hengissä ja vahingoittumattomina Välillä nopeusmittari osoitti yli 100 kilometriä tunnissa. Puolalainen ajotyyli ja etenkin kaistanvaihdot tulivat tutuiksi. Puolassa ei ole kiellettyä olla kahdella kaistalla yhtä aikaa. Jos liikennevaloihin joutuu pysähtymään, on tapana rullata ikkuna alas ja vaihtaa kuulumiset viereisen auton kuskin kanssa.

Varsovan juna-asemalla odottelimme pari tuntia ja saimme jo ensikäsityksen hintatasosta. Osa maisteli jo paikallisia ruokiakin. Myös paikallisten ihmisten, etenkin myyjien, asenne turisteja kohtaan tuli selväksi.

Polish Expressin junien vaunuissa on pieniä kuuden hengen ”hyttejä”, joissa kaikissa saa polttaa. Hyteissä olevien pöytien alle on jopa asennettu pullonkorkinavaaja, joka varmasti pelastaa monen janoisen turistin päivän. Alle kolme tuntia kestäneen matkan aikana väsyneet joulaiset ehtivät torkkua ja katsella maisemia. Juna ei pysähtynyt kertaakaan Varsovan ja Krakovan välillä. Voi siis päätellä, että suuria kaupunkeja tai kyliä ei näkynyt. Ainoastaan kaunista ja vihreää maaseutua.

Kävelymatka juna-asemalta hostellille teki hyvää pitkän istumisen jälkeen. Monia painavien laukkujen raahaaminen 20 asteen helteellä kuitenkin sapetti. Yhdessä kuitenkin päätimme, että emme valittaisi helteestä. Nyt, kun saisimme viikon ajan nauttia kauniista ja lämpimästä kesästä!