Mukana messussa

Toisten jäädessä sunnuntaiaamuna nukkumaan osa meistä jaksoi herätä katoliseen messuun Bozego Ciala-nimiseen kirkkoon kävelymatkan päähän hostellistamme.

Kirkkoon astellessaan moni kastoi kätensä pyhään veteen, jonka pappi on siunannut ja joka katolilaisten mukaan puhdistaa ihmisen. Ristinmerkki tehtiin tuossakin kohtaa. Pappi ja neljä messupalvelijaa saapuivat alttarille ja aloittivat tilaisuuden. Täydessä kirkossa kaikenikäiset osallistujat polvistuivat hartaina maahan rukoillakseen, eikä messun järjestyksen seuraaminen ollut aivan ehdottoman oloista. Ihmisiä valui paikalle kesken messun ilman että siinä tuntui olevan mitään erikoista. Veisattavien laulujen sanat näkyivät yllättäen modernisti valotaululla, eikä virsikirjoja siis tarvinnut kaivaa esiin. Kirkko hämmensi koristeellisuudellaan. Neitsyt Marian pyhyys näkyi kuvissa sielläkin.

Saarnaa kuunneltiin istuen hiljaa ja välillä noustiin ylös ylistämään. Pappi puhui puolaksi pappeuden tärkeydestä ja siihen liittyvistä uusista kutsumuksista. Ehtoollinen tuotiin sitä haluaville penkkien ääreen, mutta viiniä ei tarjottu, koska isossa kirkossa ehtoollisväkeä oli paljon. Lopuksi krakovalainen kirkkoväki siunasi kätellen ja Kristuksen rauhaa lähettäen toisia, vieressä olevia sanan kuulijoita.

Noin tunnin kestäviä messuja järjestetään sunnuntaisin useita päivän aikana, ja yleensä myös arkipäivinä kokoonnutaan messun viettoon. Kokemuksen perusteella ero luterilaiseen jumalanpalvelukseen ei ollut huima. Tunnelma oli hyvin harras, mutta hieman vapautuneempi kuin meidän versiossamme.