Rakastu Krakovaan - vai Krakovassa?

Tiistaiaamuna lähdimme kierrokselle Krakovan keskustassa. Oppaaksemme saimme Konradin. Juutalaiskaupunginosan keskukseen päästäksemme meidän tarvitsi kävellä hostelliltamme vain muutama minuutti. Joki erotti aikoinaan juutalaiskaupunginosa Kazimierzin omaksi saarekseen. Kaupunginosa yhdistettiin myöhemmin muuhun Krakovaan tukkimalla pohjoispuolelta kulkenut joenuoma. Toisen maailmansodan aikana asujaimisto muuttui, mutta näimme yhä hepreankielisiä kylttejä. Kazimierzin maisemat näkyvät myös Schindlerin lista –elokuvassa.

Krakova on Puolan kolmanneksi suurin kaupunki. Oppaamme kehui silti Krakovan pikkukaupunkitunnelmaa: ihmiset tuntevat toisensa – tai juttukaverisi tuntee ainakin jonkun, joka tuntee sinut.

Seuraava kohteemme oli historiallinen Wawelin linna. Krakovan ollessa Puolan pääkaupunki 1000–1600-luvuilla kuninkaat asustivat siellä. Linnakukkulalta katselimme muurien yli kaupunkiin. Muurit suojasivat meitä myös joen puoleisella sivustalla seisovalta lohikäärmeeltä, joka henkäili tulta. Krakovan tunnusmerkki on lohikäärme, voimakas hahmo vaikka onkin mielikuvitusolento.

Magiauskoisiksi kaupunkilaiset osoittautuivat myös muuten. Linnan muurien sisäpuolella olevan kirkon sisäänkäynnin luona roikkui kettingeissä luita. Oppaamme Konradin mukaan paikalliset uskovat, että turistit lähtevät kaupungista mikäli luut tippuvat alas. Katselijalle tuli niiden alla seisoessaan pelko, sillä suurin luu oli jopa viisimetrinen. Tutkimuksissa talismaanit osoittautuivat mammutin ja valaan luiksi.

Linnan kirkon kellotapuliin kapuamisesta oli myös omat ennakkosäännöt. Kelloihin ei saanut koskea, koska se tuotti epäonnea. Ahtautensa vuoksi kiipeäminen oli hankalaa. Portaikko oli myös koululaisia täynnä. Jos ylös selvisi, kohtasi pääkellon. Isoon kelloon huipussa kannatti koskea, mikäli halusi rakastua Krakovassa, niin opas meille kertoi. Jotkut ryhmästämme ymmärsivät Konradin englanninkielisen selityksen siten, että kelloihin koskeva rakastuisi Krakovaan.

Kauniiseen kaupunkiin oli helppo ihastua. Wawelin linna, kuten monet muutkin vanhat rakennukset, oli erinomaisessa kunnossa. Krakova säästyi pommituksilta toisen maailmansodan aikana.

Vanhoja kirkkoja kaupungissa oli paljon ja ne näyttivät olevan ahkerassa käytössä. Puola ja Krakova ovat katolisen kirkon uskollisimpia alueita. Matkamuistomyymälöissä oli mukeja ja t-paitoja, jossa entisen paavin kuvia. Johannes Paavali II vaikutti vuosikymmeniä Karakovassa arkkipiispana.

Kaupunkikierroksellamme kävimme sisällä Marickim-basilikassa eli Pyhän Marian basilikassa. Se sijaitsee keskeisellä paikalla Vanhassa kaupungissa torin laidalla. Basilikan tornista soitetaan tasatunnein trumpetilla signaali. Tämä tapa periytyy jo keskiajalta. Signaali päättyy yllättäen, millä taas muistetaan 1200-luvulla sattunutta tapausta, jolloin kaupunkia valloittamaan tulleiden tataarien jousimies ampui trumpetistia kurkkuun katkaisten näin soiton.

Basilikan tornista oli näköyhteys portille. Siltä puolestaan lähti kaunis puistoalue. Tämä vihervyöhyke ympäröi renkaana vanhaa kaupunkia. Se on paikalla, missä ennen oli kaupungin muuri. Tunnelma vanhasta kaupungista ulkopuolelle siirryttäessä muuttuikin: hurina ja vilinä lisääntyivät.

Oppaamme varoitti hulluista krakovalaista autoilijoista. Itse liikuimme pääasiassa kävellen, mutta Krakovassa on toimiva raitiovaunuliikenne. Myös taksikyydit ovat vain murto-osan Suomen hinnoista.