Saksalainen yöelämä on lähes vastakohta suomalaiselle rilluttelulle: baarit sulkevat ovensa hävyttömän aikaiseen ja kuusitoistavuotiaat ovat täysin tervetulleita nauttimaan alkoholijuomista. Karun totuuden kohtasi myös joukko Alkio-opiston journalisteja, jotka yrittivät epätoivoisesti löytää itselleen illanviettopaikkaa yhdentoista jälkeen. Kaikkien helpotukseksi Hard Rock café avasi meille ovensa, sillä seuraavaa, ja viimeistä vaihtoehtoa ei uskalla edes sanoa ääneen.
Kaikkien rockareiden pyhättö, Hard Rock Café, sijaitsi aivan Kölnin sydämessä, vain muutaman korttelin päässä tuomiokirkosta ja hostellistamme. Ravintolan seiniä koristivat tunnetusti legendaaristen muusikoiden arvokkaimmat tavarat. Punaisille seinille oli ripustettu mm. Jimi Hendrixin kauluspaita ja Rollareiden nimmarit sekä Eric Claptonin ja Stingin sähkökitarat. Hard Rock Caféssa tarjolla oli niin pihviaterioita kuin Cosmopolitaneja. Palvelu oli erittäin miellyttävää.
Tarkistettua tuli myös paikallinen reggae-paikka, The African Bar. Saimme baarissa osaksemme pitkiä tuijottavia katseita, sillä vaaleahipiäiset suomalaiset olivat varmasti outo näky tummaihoisen baarikansan joukossa. Mutta "Say What…"
Frankfurtin keskustassa sijaitseva Nachtleben todisti suomalaisen tukanpyörityksen olevan vielä lastenkengissä. Kun saksalaiset heavy-ihmiset heiluttivat lettejään tanssilattian keskellä, jäi monen suomalaisen suu auki. Lopulta joukkoon hurjaan liittyi myös Alkion journalistit. Seuraavana aamuna niskat olivat pään sijasta kipeänä.
Paikallinen Tavastia, Batschkapp, on upea näky jo ulkoapäin. Betonisia seiniä koristavat hopeaiset graffitit tunnetuista laulajista. Samassa rakennuksessa on pienempi keikkapaikka, Elfer Bar, jonka lauteille nousi perjantaina paikallinen Genepool. Kokemukset saksalaisesta musiikkikulttuurista todistavat, että heillä on homma hallussa.
Maarit Nykänen