Mainzin keskustasta on kiven heiton verran matkaa journalistiikan laitokselle.
Niin kutsutun "hiljaisuuden spiraalin" keksijä Elisabeth Noelle-Neumann perusti 1916 Mainzin yliopistoon journalistiikan laitoksen, johon meillä oli matkallamme mahdollisuus päästä tutustumaan. Yliopiston edustajat pitivät meille pienen esittelyn, jossa he puhuivat muun muassa saksalaisen lehdistön historiasta ja nykytilanteesta, Saksan radion yleispiirteistä ja omasta tutkimusalueestaan yliopistossa.
Vuonna 1949 Saksassa oli 149 sanomalehteä, mutta jo vuonna 1950 niitä oli 568. "Freedom of expression" eli sananvapaus oli ja on saksalaisille erityisen tärkeä vaikean sota-ajan jälkeen. Nykyisin Saksan lehdistölle on luonteenomaista lehtien suuri määrä. Sanomalehtien ongelmana on mainosten väheneminen, koska internet valtaa ilmoitusmarkkinoita.
Saksan radio ja tv jakautuvat kahtia samalla tavalla kuin suomalainenkin: Radio- ja televisiokanavat ovat joko julkisen järjestelmän alla, tai ne ovat yksityisiä ja kaupallisia. Suurimpia tv-asemia saksassa ovat ARD, "1st program" ja ZDF, joka on samalla koko Euroopan suurin. Journalistiikan laitoksella tutkimuskohteena on media ja kommunikaatio. Niitä tarkastellaan muun muassa historian, talouden ja politiikan kautta. Laitoksella tutkitaan median sisältöä, käyttäjiä ja vaikutuksia. Perustava lähtökohta tutkimukselle lähtee lauseesta "kuka sanoo mitä kenelle, missä mediassa ja millä vaikutuksilla?"
Meille kerrottiin myös hieman saksalaisesta juorulehdistöstä, ja saimme selailla paikallista iltapäivälehteä, Bildiä. Mukaan saimme luettelon kirjoista, joista löytyy lisää lueskeltavaa yliopiston tutkimuksista.
Eini Suominen