Tornille oli helppo löytää, sillä se oli niin massiivinen ja hallitsi kaupungin näkymää. Sisällä odotti hyvin virallinen tunnelma. Edessä oli tiski, jonne piti maksaa pääsymaksu, joka oli kohtuullinen kolme euroa opiskelijoilta. Tämän jälkeen jouduimme kaikki tiukkaan turvatarkastukseen. Onneksemme kukaan meistä ei ollut niin epäilyttävän oloinen hyypiö, että pääsimme sisään. Oma hissineito kuljetti meidät ylimpään kerrokseen. Siitä jouduimme vielä kävelemään parit rappuset katolle.
Katolla näkymä oli huumaava. Odotin, että niin korkealla olisi käynyt kova tuuli, mutta väärässä olin. Ilma oli mitä mainioin. Aurinkoinen ja tyyni. Katselimme mykistyneinä tornista avautuvia näkymiä. Vieressä olleet pankkirakennukset näyttivät pieniltä ja säälittäviltä, kun niitä joutui katsomaan alaspäin. Ihmiset alhaalla näyttivät kärpäsen paskan kokoisilta ja koko kaupunki näytti pienoismallilta.
Huimaukselta ei voinut välttyä, kun ensimmäistä kertaa uskaltautui aivan reunakaiteen vierelle katselemaan. Lentokoneet lensivät samalla korkeudella kuin itse olimme. Oltiin pilvissä, vaan siihen ei tarvittu mitään aineita. Kokemus oli tarpeeksi huumaava itsessään. Ehdoton matkan helmi yhdessä Das Heavy-luolan kanssa, jonka kävimme rankaisemassa lauantai-illan viimeisinä tunteina. Molemmissa näissä tunnelma oli korkealla. Toisessa ihan käytännössä, toisessa henkisellä puolella.
Olli Pluuman