Sunnuntaiaamu pyörähti mukavasti käyntiin, kun heti herätessäni muistin, että edessähän on vierailu eläintarhaan. Matkasimme koko porukalla lyhyen kävelymatkan päähän, ilma oli sellainen hiukan nihkeä, mutta tunnelma oli tietenkin katossa, vaikka eilisillan Das Heavy-luola jyskyttikin takaraivossa.
Eläintarhan kohokohtia olivat muun muassa yöeläimet, erilaiset pikkutipuset, jellonat, virtahepo ja kirahvit. Erityisesti jäimme Ellin kanssa pohtimaan miksi seepra on sen kuvioinen kuin on? Ei mitään järkeä, jos joku tietää niin kertokaa toki. Samaisen henkilön kanssa olimme aika liekeissä eläintarhassa, sillä poistuimme vasta kun se meni kiinni, eli ihastelimme elikoita sen reilut viitisen tuntia ja rankaistiin taatusti läpi koko tarha. Tosin vierailu loppuun asti oli taattu, kun heti sisään päästyämme näimme, että leijonien ruokinta olisi puoli viideltä. Kolme jellonaa näyttivät lasin läpi söpöiltä pikku kisuilta, joita olisi mukava pörröttää. Ruoaksi pikku kisut saivat kunnon kymppikilon liha mötkäleitä, joita ne antaumuksella repivät menemään. Oli tosi mielenkiintoista huomata, että lintutalossa, joka ei varsinaisesti ornitofoobikkoa miellytä, kasvatettiin pienessä lasikopperossa lämpimässä kananpoikasia, jotka kuoriutuivat koko ajan ja myöhemmin havaitsimme, pikkuruisen, vain pari kiloa painavan, sikeässä unessa kiepillä nukkuvan villikissan vieressä rötköttävän kuolleena yhden keltaisista tipuista. Oi tuota luonnon kiertokulkua, pikku kissa oli rankassu tipua.
Välillä ropisteli vettäkin taivaan täydeltä, mutta se aika kului vallan mainiosti ihmettelemässä Das Apinatalossa. Gorilla viihdytti itseään sangen pitkään klimppimällä lasiin ja hetken seuraamalla kun klimppi valuu alas ja sitten nuolaisemalla sen. Jotakin pelottavan ihmismäistä noissa apinasukulaisissamme oli havaittavissa. Monilla eläimillä oli näin kevät aikaan pikkuruisia pentuja tai ainakin maha pyöreänä. Erityisesti ihastusta herättivät pienet ja suloiset apinoiden ja kilien penskat.
Anni Pennanen