Ilo ja hyöty irti Alkio-vuodesta
Viimeistään abi-vuonna lukiossa piti alkaa tosissaan miettiä,
mitä haluaa elämällään tehdä. Ammatti pitäisi saada,
mutta kun ei tiedä mitä sitä haluaisi koko loppuelämänsä työkseen tehdä.
Mikä minusta tulee ”isona”? Selkeää suunnitelmaa ei ollut.
Ei unelma-ammattia, joka olisi ollut sama jo pikku tytöstä asti.
Toimittajan työ vaikutti vaihtoehdoista kiinnostavimmalta ja päätin
hakea Tampereen yliopistoon tiedotusoppia opiskelemaan.
En päässyt, arvasin sen. Enkä ollut edes pettynyt. Enhän ollut edes varma,
halusinko varmasti juuri toimittajaksi. Pakkohan se johonkin oli hakea.
Yliopiston ja ammattikorkeiden lisäksi päätin ”huvikseen” hakea neljään
kansanopistoon, että ”jos nyt johonkin pääsis”.
Päädyin Alkio-opistolle.
Lukion aikana asuin vielä kotona ja kävin koulun ohella töissä.
Rahaa oli tarpeeksi, sillä asumisesta ja ruoasta ei tarvinnut maksaa.
Alkio-opistolla olen asunut kolmen hengen solussa.
Opistolle tulossa eniten jännitti se, jos olisi joutunut jonkun kanssa
koko vuodeksi samaan huoneeseen asumaan. Minä onnellinen kuitenkin
sain ikioman huoneen, jota olin etukäteen toivonut.
Sain levittää tavarani niin kuin halusin eikä minun tarvinnut katsella
toisten likaisia sukkia nurkissani. Jos halusin olla yksin, saatoin aina
laittaa oven kiinni ja korvatulpat korviin.
Tulin Alkiolle suoraan lukiosta. Alkiolla opiskelu on ollut kiinnostavampaa,
kannustavampaa ja vapaampaa. Lukiossa joutui opiskelemaan pakollisina
kursseina kaikkea epämieluisaa saadakseen ylioppilastodistuksen.
Alkiolla saa opiskella juuri sitä, mitä haluaa. Vaikka alussa asenteeni olikin
”menen sinne minne pääsen”, Alkio-opistolla olen alkanut aidosti kiinnostua
journalismista ja muutenkin itseni sivistämisestä. Alkiolta on myös saanut paljon
uusia ystäviä ja tuttuja, joiden kanssa tulee varmasti pidettyä yhteyttä jatkossakin.
Tippaakaan en kadu, että tulin tänne, vaikka välillä penninvenyttäminen kyllästyttää
ja joskus jopa ahdistaa.
Mikä myös opistossa on positiivista, niin täällä huomaa, onko oikealla
alalla - tai sitten väärällä. Olisi kurjaa aloittaa ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa,
jos vuoden jälkeen huomaisi olevansa väärällä alalla ja lopettaisi koulun. Alkiolla viettää
mielellään yhdeksän kuukautta, vaikka ei elämäntyökseen haluaisikaan esimerkiksi
journalistin uraa. Alkio-opistolla on muutakin kiinnostavaa oheistoimintaa (kursseja,
seminaareja, opiskelijabileitä, harrastuspiirejä), joten varmasti jokainen löytää jotakin
mieluisaa tekemistä. Lukion jälkeen Alkio-opisto on erinomainen paikka sivistää
itseään ja suorittaa approja, jotka lyhentävät yliopisto-opintoja. Monet suorittavat
vuoden aikana useammankin appron, minä suoritin ainoastaan journalistiikan
perusopinnot. Toiset viihtyvät Alkiolla monta vuotta.
Mikäpä täällä on ollessa.
Anniina Meuronen
Etusivulle