Namuja, nykytaidetta ja Nybergiä
Journalismin linjan opintomatka Helsingissä tarjosi
alan ammattilaisten vinkkejä ja mahan täydeltä makeaa.
Kello on puoli kahdeksan helmikuisena pakkasaamuna, kun linja-auto kurvaa Alkio-opiston pihalle.
Kymmenkunta journalismin opiskelijaa ja kolme vaihto-opiskelijaa kömpivät lämpimien penkkien turvaan.
On aika karistaa Korpilahden tomut jaloista ja suunnistaa kohti maamme pääkaupunkia.
Kahvia ja pullaa Sanomatalossa
Unihiekan rippeet karisevat silmistä viimeistään ensimmäisen vierailukohteen, Eduskunnan, aulassa.
Ohjeet ovat selvät: takit tuohon, kännykät pois päältä, suut kiinni. Kukaan ei uskalla vastustaa tomeraa miesvartijaa.
Seuraa kierros Eduskunnan tiloissa lempeän naisoppaan johdolla.
Suurta ihmetystä saavat osakseen rakennuksen ovettomat, jatkuvassa liikkeessä olevat hissit.
Nykyisin niillä saa huristella vain Eduskunnan työntekijät.
Pari kapinoivaa jou-linjalaista uskaltautuu hissien lähietäisyydelle, mutta oppaan äidilliset varoitukset
hurjista vartijasedistä pitää koltiaiset aisoissaan.
Eduskunnan vastapäätä sijaitseva Sanomatalo on vaikuttava ilmestys, ainakin sisältäpäin.
Rakennus on satojen ikkunoiden vuoksi paikoittain läpinäkyvä.
Viidennen kerroksen avarat maisemat Töölönlahdelle saavat heikkohermoisimmilta pötsin sekaisin.
Tapaamme Helsingin Sanomien kotimaan toimittaja Matti Huuskosen pullakahvittelun merkeissä.
Saamme kuulla Hesarin toimittajan arjesta, muun muassa siitä, millaista palkkaa he nauttivat.
Parasta ja samalla vaikeinta toimittajan ammatissa Huuskosen mielestä on itse kirjoittaminen.
Hän kehottaa tulevia toimittajia avoimuuteen juttuaiheiden suhteen.
Ei kannata olla nirso, ellei aihe sodi omia vakaumuksia vastaan.
YLE ei ole tuppisuita varten
Eurohostellissa vietetty yö ei Alkion asuntoloiden jälkeen tunnu missään.
Pieni viima verhojen välistä pitää hereillä juuri sen verran,
ettei pääse myöhästymään kahdeksan aikoihin lähtevästä bussista.
Se olisikin harmi, sillä aamupalaksi on luvassa maistiaisia Fazerin makeistehtaalta.
Perillä odottaa Eduskuntaakin hurjempi meininki.
Valkoinen takki niskaan, muovipussit jalkaan ja myssy päähän.
Yhtäkään karvaa ei saa näkyä, korut täytyy piilottaa. Ja mihinkään ei sitten kosketa!
Meluisessa tehdashallissa korvatulpille olisi nyt käyttöä. Työ vakaata kättä vaativan
Mignon -suklaamunien täyttäjänä kaiken mökän keskellä ei houkuttele.
Sen sijaan kesäduuni Fazerin koemaistajana ei kuulostaisi lainkaan hullummalta.
Masut täynnä makeaa ja suuri, sininen näytepussi kainalossa jatkamme matkaamme
hyvillä mielin kohti suurta ja pelottavaa YLEn toimitusta.
Jututamme YleX:n rempseitä aamujuontajia ja piipahdamme studiossa katsastamassa
laitteiston. Nappuloita näpräilevä radiotoimittaja on juttutuulella mutta pyytää kohteliaasti
meitä kaikkia olemaan hetken hiljaa. Vasta silloin tajuamme seuraavamme suoraa radiolähetystä.
Juontajan keskittymiskykyä 20 pällistelijästä huolimatta on pakko ihailla.
Radiotoimittajalla täytyy olla jatkuvasti jotakin sanottavaa. Ideoita löytää internetistä ja vaikkapa
ikkunasta ulos tuijottamalla. Hyvä suomen kieli on ehdoton edellytys ja turhia tilkesanoja pitää välttää.
Seinällä roikkuukin lappu, jossa niinku -sanan päälle on vedetty iso rasti.
Sokerina pohjalla on tapaaminen YLEn kultakimpaleen, Arto Nybergin kanssa.
Entinen alkiolainen, vuosimallia -85 valottaa uteliaille kuuntelijoille kaikkea curlingin saloista
Lontoon parhaisiin pubeihin. Toimittajan työ on kuulemma maailman paras homma, josta maksetaan
liikaa palkkaa. Hyvä suomen kieli ja laaja yleissivistys ovat Arton mielestä toimittajan tärkeimmät työkalut.
Hän vinkkaa opiskelijoita erikoistumaan tiettyyn alueeseen, sillä yleistoimittajien kysyntä on vähenemässä.
Televisiossa esiintyminen ei Artoa jännitä, mutta entäpä, jos haastateltava ei saa sanaa suustaan?
Silloin pitää kertoa hyviä vitsejä ja olla oma itsensä.
Kaikesta näkemästämme häkeltyneenä käymme vielä ihmettelemässä nykytaiteen kummallisuuksia Kiasmassa.
Osa porukasta karsiutuu jo alkumetreillä, mutta innokkaimmat taidefanit yltyvät pohtimaan teosten syvintä olemusta.
Kun viimeisetkin Kiasman pyörteissä kadonneet lampaat on paimennettu autoon, voi kotimatka alkaa.
Emilia Mölsä
Etusivulle