Keloi korpilaiffist
Kyl vähä pani pollaa pyörälle, ku Stadin ympyrät muuttu Korpilahen metsäisiin mantuihin.
Oli mul yks frendi beesis, jonka kans yhes kelattii, et aikamoisee skutsiin ollaa tultu.
Noh, emmä mikää stadilainen oo, vaik oon siel joku viis vuotta budjaillu.
Espoon äijiä, eli originellin stadilaisen mielessä landea on meitsinki huudit.
Alkuun funtsin, et alanks mäki bamlaa niinku paikalliset tai muut heebot tääl.
Ympäri Suomee kuiteki jengii ja murteet tuppaa tarttuu meitsiin aika iisisti.
Aika äkkii kuiteki snaijasin, et jengin jauhama kieli on letkeen kuulosta.
Ei me kelattu et tääl mitää sporii ois, ku stogetki kulkee kilsojen päästä,
mut se et dösätki rullaa enintää timman välein, oli hilusti överii.
No, sittehä dallaamisest tuli meiän lempihubaa. Ei tainnu montaa luontopolkuu
jäädä syksyl tsiigaamatta. Väijyttii Haukankiekka, Vaaruvuoren polut ja muutama muuki
mesta. Totta kai bongattii kans opiston lähiskuttienki parhaat tsittailustemut ynnä
sammalmättäät, mis sit heitettii natsaavat evästykset huuleen ja pydes taas mieli avoinna ja
kupu pullollaan pälyillä vehreitä meininkejä. Hogattii, et kyl aito suomiskutta natsaa kosolti
paremmin ihmisen mielenharmonialle ku betonitönöjen kyllästämä asfalttiviidakko.
Kohtis helmi ylläri oli Päijänne, ja siel käytettii opiston tarjoomat soutelusaumat hyväks.
Ei se mikää skidi lätäkkö oo, vaa posoteltii paatilla ku merellä ikään. Onkiki oli messis,
mut syksyn osalta jäi fisut narraamatta. Kevään koittaessa ja arskan lämmittäes pitää ottaa
vahinko kyl takas, et voi sit kotikonnuil brassailla, et Päijänteestäki on jääny särki koukkuun.
Sit puski talvi kehiin ja meil meinas mennä peukku poskee. Snögöö tuli yhtä paljo ku
Stadissa kolmessa talvessa. Joutu jopa hoitaa varrelliset sklobot, et pydes dallaa
Päijänteen yli Tähkään geimaa bilistä kastelemat sukkii ja byysien lahkeit. Ei opiston omas
pöydäs mitää vikaa oo. Metkoi sällei vaan sen pöydän kimpus, jakso säkittää kuulia aamusta iltaan.
Salissa oli hyvät saumat stikkaa korista, skodii fudista tai lätkii säbää, ihan mist kukaki diggaa.
Nyt alkaa taas kevät olee holleilla ja ei mee pitkään ni luontoemo alkaa väläyttelee parastaan.
Kukat ja lehdet ilmestyy, tsirbut palailee sjungaamaan ja mieli kohoo korkeille leveleille.
Ja salettii hymyilen leveesti, ku nostan kevään ekat fisut. Joutuu vaa pitää hoppuu, et saa
kouluduunit siihe jamaan, et jää aikaa ja pydee taas irrottaa ympäristöst hehkeen mieltä
ylentävän harmonian ennen paluuta ruuhkasee Stadii.
Vai hmmm... antaskohan reksi meitsille luvan jäädä budjailee tänne viel kesäks?
Kristian Lindlöf
Etusivulle