Ota se kokemus

Arjen pikku rutiineista huolimatta yksikään päivä ei ole tuntunut samalta kuin toinen. Helsingin vierailulla Helsingin Sanomat, Ateneum ja YleX:n pojat ihastuttivat toisia opiskelijoita samalla, kun Arto Nybergin otsakiehkura lumosi ainakin yhden tytön linjaltamme. Opistolla tapahtumia on pidetty sumusuunnistuksesta lumifutikseen, ja rajana on ollut vain mielikuvitus.

Joskus vuoden aikana tuntui, että kellon tuntien sakarat ovat tippuneet koulun mäkeen. Opiskelun lisäksi ammuntaharrastukseni vei osan kellotaulusta ja tarmosta.

Kaksi approa ja vähintään kolmet ammuntatreenit viikossa veivät helposti ylimääräisen ajan. Talvelta löydän kuvaavan esimerkin. Ennen joulua olin puheviestinnän verkkokurssilla samalla, kun esseitä piti palauttaa takarajana eilinen. Kun lisäksi kuulin kuuluvani joulujuhlan koristelu-, keittiö- ja näytelmäryhmään, tuntui joululoma lopulta olevan enemmän kuin pakollinen. En usko, että olin ainoa. Onneksi joulujuhla onnistui, esseet sujuivat ja tonttumaisen tohinan vuoksi loma tuntui erityisen ansaitulta.

Lehden tekeminen kuin koko vuosikin oli mielenkiintoinen urakka. Toiset yllättivät toimeliaisuudellaan ja toiset hukkuivat omiin maailmoihinsa. Aviisin tekemisessä piti muistaa joustavuus ja into tehdä muitakin hommia itselle määrättyjen tehtävien lisäksi. Kiire ja paine voivat saada herttaisistakin ihmisistä hirveät puolet esille. Aviisin teossa otettiin joskus yhteen, mutta yhteen hiileen puhaltaminen teki mielestäni ryhmästä tiiviimmän ja sitkeämmän. Teko oli hauskaa ja opettavaa.

Joskus aikaa tuntuu olevan hukattavaksi ja toisinaan hiukset meinaavat jäädä oven väliin juostessa paikasta toiseen. Aika on lopulta järjestelykysymys ja itse olen tekemiseni valinnut. Nuorena haluaa kokeilla uutta ja jännittävää. Opiskelun lisäksi tulevaisuuden haaveisiin kuuluvat riippuliito ja syvänmerensukellus.

Kirjoitusviestinnän opettaja muistutti alati keräämään erilaisia kokemuksia. Nuorena elämää pitää elää, eikä vain odottaa, että se tulee kolkuttelemaan oven taakse.

Vuoden jälkeen on ilahduttavaa huomata, että pidän alasta, jota tulin opiskelemaan. Kaikille näin ei käynyt. Nyt he kuitenkin tietävät sen ja osaavat lähteä eri suuntaan. Hukkaan vuosi ei mennyt.

Ikävä tulee värikkäitä Tähkäiltoja, kavereita, jotka piristävät arkea ja rentoa opiskelua. En kiellä, ettei opiskelu ole välillä ollut nihkeää, ystävääni lainaten, mutta toisinaan se on soljunut eteenpäin kuin itsestään.

Joskus kämpillä sai nauraa mahansa kipeäksi, kun yksi kämppäkavereistani ilmoitti pesevänsä vessaa alasti. Varsinkin kun vasta vähän aiemmin hän oli julistautunut siivouksen johtajaksi yhteisöviestinnän opiskelujen perusteella. Mietin enää, mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi, jos Alkion sijasta olisin istunut kaupan kassalla vuoden? Tiivis yhteisasuminen toisten kanssa, opiskelu ja rento opiskelijaelämä muistuvat varmasti mieleen vielä monta kertaa. Vuosi Alkiolla ja Korpilahdella liittyy hypähdellen toisten kokemusten joukkoon.

Helene Källi