Oltermannin tervehdys

Parisataa erilaista tarinaa tuo Alkio-opistolle lauman nuoria joka vuosi syksyn saapuessa. Noin yhdeksän kuukautta myöhemmin on jokaisella heistä kerrottavana uusi tarina siitä, kuinka tiivis opiskelu internaatissa on vaikuttanut heidän elämäänsä. Toiset nostavat viinit huulille, toiset jättävät yksityiskohdat kertomatta. Oma tarinani saapumisestani oli ystäväni järjestämä puhdas sattuma, joka avasi portit Alkiolle. Vuosi myöhemmin olen lentänyt jälleen niistä porteista sisään. Tällä kertaa kyseessä oli jo oma tietoinen vaihtoehtoni.

Jokaisella on saapuessaan omat motiivit ja tavoitteet käyttää vuotensa Alkiolla. Opiskelu tuli omaksi motiivikseni vasta toisena vuotena. Alkiolla jokaisella on mahdollisuus valita tavoitteellisen opiskelun, itsestä oppimisen ja yleisen sivistämisen kesken, minkä asettaa päätavoitteekseen. Mikä valintasi ikinä onkaan, sitä tuskin joudut katumaan. Taskussasi tulee olemaan joka tapauksessa hyvin arvokasta tavaraa tulevaisuutta silmällä pitäen.

Alkio-opisto on paikka, jossa voimme huoletta itkeä kaikki kyyneleet, jotka yleensä vuodatetaan korkeakoulujen alkutaipaleella. Täällä se vain on helpompaa. Alkio-opiston henkilökunnan puoleen uskaltaa aina kääntyä. Ja toisinaan sitä jopa vaaditaan.

Kuka meistä ikinä tulee enää elämään yli kahdensadan ystävällisen ihmisen keskellä? No, kyllä täälläkin oveen koputetaan, jos liikaa meteliä pitää. Internaattielämä vuodattaa opillista runsaudensarveaan erityisesti yhteistoiminnan kohdalla. Yhteiset tapahtumat ja kaapin paikan etsiminen kämppiksen kanssa paljastavat vuorovaikutustaitojen ja ryhmätyön vaatimuksien todellisuuden. Se on draamaa!

Pohjalaismies kiipesi aikoinaan lakeuksilta tänne kukkuloiden maahan. Kiitollisena ja haikein mielin laskeudun alas. Tarinani on valmis kerrottavaksi.

Juho Marttila