|
|
|
Rehtori Jorma Keräsen pääkirjoitus
|
|
Alkion henki
Mikä sen on? Mistä se tulee? Miten se näkyy? Miten se toimii? Se lähtee Santerista, Santeri Alkiosta nimittäin. Se lähtee myös Severin Grundvigista, tanskalaisesta monioppineesta, kansanopiston isästä. Se
lähtee myös niistä innokkaista nuorista, jotka perustivat Alkio-opiston 55 vuotta sitten. Se lähtee… ja se aistii aikaa ja maailmaa, se elää ja kasvaa, saa vaikutteita, muuntuu ja kehitty.
Santeri oli laihialainen kauppias, josta kasvoi nuorisoseuraliikkeen perustaja, raittiusmies, tuottelias kirjailija, lehtimies ja päätoimittaja, Maalaisliiton perustaja, kasvatusfilosofi ja valtiomies. Hän uskoi vankkumattomasti ihmisen sisäiseen kasvuun. Hän näki ihmisyyden materialismin vastakohtana: ”Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi”. Hän antoi opistolle nimen.
Se Alkion henki? Arkipäivässä sitä ei aina huomaa. Kuitenkin se on kaikkialla ja elää ja vaikuttaa jokaisena hetkenä. Se näkyy hymyssä, se kuuluu naurussa, se tuntuu sydämessä, se maistuu ja tuoksuu ruoassa, se toimii opetuksessa, se näkyy palveluissa se elää asuntoloissa.
Alkion henki on myös elämää yhteisössä iloineen ja murheineen. Se on yksilön sopeutumista ja erilaisuuden sietämistä. Se on iloista ja antoisaa vapaa-aikaa, mutta myös tiivistä ja tuottavaa työtä. Se on yhteistyötä,
mutta myös kiistelyä, rajojen etsimistä ja rajojen asettelua. Se on ystävyyttä, kauneimmillaan jopa lempeä ja elämänikäistä toveruutta ja kumppanuutta.
Alkion henki ei luuraa missään Alkio-opiston nurkissa tai pihapiirissä. Se ei leiju opiston ilmassa. Ei se myöskään seiso lattialla tai roiku katossa tai seinällä. Se on ihmisissä. Se on täällä vakituisesti vaikuttavissa ja
se tarttuu pian tänne tuleviin. Se on henkilökunnassa, tuntiopettajissa, luennoitsijoissa, hallituksen jäsenissä, asiakkaissa ja opiskelijoissa. Se elää, kasvaa, kehittyy ja voi hyvin.
Jorma Keränen
|
|
|
|
|
|
|
